Jonatanin silmäterä Undan täyttää 40 vuotta

Veneenrakentaja Jonatan Reuter rakastaa puuta materiaalina. Perheen moottoriveneen Undanin lisäksi hänellä on toinenkin helmi – mutta se on vielä piilossa autotallissa.

Monet paraislaiset ovat nähneet Jonatan Reuterin moottoriveneen Undanin, ainakin jos on seurannut puuveneparaatia Muinaistulien yö -tapahtuman aikana Paraisilla. Jonatan on ollut paraatin järjestäjä viimeiset viisi vuotta ja juuri Undanissa Tulenkantaja matkustaa Kirkonselälle sytyttämään tulen.

– Tänä vuonna paraatiin osallistui kymmenen puuvenettä, mukaan lukien soutuvene vuodelta 1907 - se oli aivan mahtavaa, Jonatan sanoo.

Undan on ollut Reutersin perheessä vuodesta 1983, jolloin vene laskettiin vesille. Jonatanin isä Mikael Reuter osti rungon Pensarista.

– Isä suunnitteli sitten päällirakenteen yhdessä Arnold Öhmanin kanssa, joka viimeisteli veneen. Vaatimuksena oli, että tilaa tulisi olla neljälle, Jonatan muistelee.

Runko on valmistettu männystä ja tammesta ja päällirakenne on hondurasilaista mahonkia – puuta, jota Jonatanin mukaan ei ole enää saatavilla. Sisustuksessa on monia hienoja yksityiskohtia, kuten minibaari ja pieni kirjasto etukajuutassa sekä Undan-nimellä varustetut patalaput ja pyyhkeet. Tänä vuonna Jonatan on asentanut uuden turkin ja tehnyt sisäänrakennetun jääkaapin. Jonatanin vaimo Camilla on ommellut uudet istuintyynyt. Siellä on myös spriikeitin ja pesuallas johon voi pumpata sekä makeaa vettä että merivettä.

– Täältä löytyy myös jätteiden lajittelu, Jonatan sanoo ja nostaa kipparin istuimen näyttääkseen neljää lajitteluastiaa.

Hauska perinne

Tuulilasin edessä on pieni maljakko violeteilla krysanteemeilla.

– Kukat ovat perinne, jonka äitini loi. Jos tuuli oli niin kova, että maljakko oli vaarassa kaatua, ei ollut oikea säätä ajaa moottorivenettä, Jonatan sanoo.

Moottorin laatikko hallitsee istuinkaukaloa. Jonatan kertoo, että hän on oppinut käyttämään Perkins-merkkistä moottoria ajan myötä.

– Moottori vaatii huoltoa joka vuosi. Se nostetaan ulos tänä syksynä kunnollista tarkastusta varten, koska siitä vuotaa vähän dieseliä, Jonatan kertoo 250 kiloisesta koneesta.

Vene kuin Porsche

Jonatan ei koskaan haluaisi omistaa mitään muuta kuin puuveneen ja hänen mielestään on surullista, että satamissa näkee yhä vähemmän puuveneitä. Yksi syy Jonatanin mukaan on se, että monet pelkäävät huoltoa, mutta hän muistuttaa, että uusissa veneissä on sen sijaan paljon tekniikkaa ja materiaaleja, joita on vaikea huoltaa itse.

– Vanhaa puuvenettä voi verrata vanhaan Porscheen, jota voit itse ruuvailla. Huoltotyö on osa viehätystä.

Keväällä hän hioo ja lakkaa kaikki ulkoa näkyvät puuosat korkeakiiltoisella alkydilakalla, työ joka vie pari viikonloppua.

– Helpotan työtäni hieman pohjavärin osalta ja maalaan uutta pohjamaalia vain noin 30 cm vesirajan alapuolelle. Kova pohjamaali on maalattava uudelleen noin viiden vuoden välein.

Etukajuutan sisäänkäyntiä koristaa kyltti, jossa on teksti: ”Jos Jumala olisi halunnut, että veneitä rakennetaan lasikuidusta, hän olisi luonut lasikuitupuita.” Jonatan sanoo, että Undan on osittain syy siihen, miksi hänestä tuli veneenrakentaja.

– Lukion ja armeijan jälkeen aloitin veneenrakennuskoulutuksen Kuggomissa ajatuksella rakentaa ainakin puinen jolla Undanille. Sille tielle minä jäin.

Töissä Turun telakalla

Veneet ovat Jonatanin kokopäiväinen ammatti ja tänä talvena hän entisöi vanhoja puisia purjeveneitä Turun telakalla yhdessä harjoittelijan kanssa. Hän haluaa työskennellä puun kanssa ja myös estetiikka on tärkeää.

– Pidän vanhojen veneiden muodoista ja on jännittävää nähdä, miten vanhoja veneitä on rakennettu, ja mikä toimii ja mikä ei.

Vaikka työ telakalla vie paljon aikaa, Jonatan ei voi vastustaa muutamaa omaa projektia siinä sivussa. Autotallissa hänellä on piilossa yhdelle johtaja Nordströmille kuulunut, vuonna 1965 Loviisassa rakennettu, pieni limisaumainen moottorivene. Hän uskoo, että projekti voi kestää yhteensä pari kuukautta, mukaan lukien aika, joka kuluu siihen, että Camilla uusi tyynyt ja kuomun. Vene on mahdollisesti valmis parin 30-vuotishääpäivänä kolmen vuoden kuluttua.

– Silloin käymme huviajelulla!

Tuuli Meriläinen