Ravustuskausi on ovella – mutta merrat eivät mene kaupaksi

Kotimainen ravustuskausi alkaa nyt perjantaina kello 12 ja jatkuu aina lokakuun loppuun.

Luonnonvarakeskus Luken tilastojen mukaan Suomessa pyydystettiin vuonna 2020 yhteensä noin 3,6 miljoonaa rapua. Suurin osa (80 prosenttia) rapusaaliista on vapaa-ajan kalastajien nostamaa. Täplärapu on ylivoimaisesti yleisin saalis, sillä jokirapua pyydystettiin vain 183 000 yksilöä vuonna 2020 (reilut 5 prosenttia kokonaissaaliista).

Omatoimiseen ravustukseen tarvitaan paitsi kalastonhoitomaksun suorittaminen ja ravustuslupa todennäköisesti myös rapumerta.

Lähes legendaariset Rapurosvo-merrat ovat 1990-luvun alkupuoliskolta lähtien valmistettu Paraisten Simonkylässä ja ovatkin Suomen suosituin malli. Merrat ovat niittäneet mainetta myös muualla Euroopassa, mm. Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa.

Vuonna 2017 Rapurosvo-tuotemerkki ja valmistus siirtyi Mats Karlssonille. Rapurosvon kehitti aikoinaan omiin ravustustarpeisiinsa Bock-Plastin perustaja Klas Laine. Enimmillään Simonkylässä valmistettiin 20 000–25 000 rapumertaa vuodessa, mutta viime vuosina määrä on ollut noin 12 000–14 000 kappaletta vuodessa. Tämä vuosi tosin näyttää Karlssonin mukaan muodostuvan yhdeksi kaikkien aikojen heikoimmista myynnin osalta, sillä markkinat ovat ilmeisesti kyllästyneet.

– Yleensä puhelin käy kuumana näihin aikoihin vuodesta, mutta ei tänä vuonna. Koronavuosina myimme todella paljon mertoja jälleenmyyjillemme, mutta nyt niitä jää meille varastoon talveksi.

Ensimmäisenä koronavuotena jouduimme sen sijaan myymään ”eioota” kun kysyntä ylitti kaikki odotukset.

Suurin osa merroista myydään kotimaan markkinoilla, mutta noin 30 prosenttia menee vientiin. Saksa ja Ranska ovat suurimmat vientimaat, mutta myös Ukraina on aikaisemmin ollut merkittävässä asemassa. Ruotsissa on oma kotimainen vaihtoehto, jonka johdosta niille apajille ei niin vain pääse. Ukrainan osalta tilanne on tietenkin tällä hetkellä jäissä.

– Olen ollut yhteyksissä sinne suuntaan myös tänä vuonna, mutta rahtikustannukset ovat päätähuimaavat. Siellä ravut ovat ns. ”köyhän miehen ruokaa”, eikä niitä lasketa samalla tavalla herkuksi kuin täällä.

Ylipäätään jälleenmyyjien tilaukset tulevat nykyisin myöhään, joten kysyntään on pakko varautua hyvissä ajoin. Se on sitä yrittäjän arkea ja riskinottoa.

– Valmistuskustannukset ovat viime vuosina nousseet pilviin, sillä raakamuovin ja raudan hinta on kaksinkertaistunut, pahimmillaan se oli jopa kolminkertainen edelliseen vuoteen verrattuna.

Karlssonin yritys Profab onkin laajentanut toimintaansa myös autojen ja veneiden talvisäilytyksen sekä huoltojen pariin.

– Sitä puolta en ole juurikaan ehtinyt markkinoimaan, mutta se auttaa hallien lämmitys- ja muiden juoksevien kulujen osalta.

Kauppias Kim Mattsson Paraisten K-supermarket Reimarista toteaa lähipäivien olevan rapukauden stressaavimmat. Tilauksia tulee tuttuun tapaan, mutta hänellä ei vielä ole ainuttakaan rapua. Tilauksia on usean tuhannen yksilön verran.

– Kauden alku on aina jännittävintä aikaa, sillä koskaan ei etukäteen voi tietää mitä saa. Meillä on luonnollisesti tilaukset tehtyinä ravustajien suuntaan, mutta täyttä varmuutta mistään ei ole ennen ensimmäistä toimitusta, hän sanoo.

Kaikkein ensimmäiset yksilöt tulevat Ruotsista. Kotimaiset ravut tulevat Reimarin osalta Säkylän suunnalta, ja ensimmäiset toimitukset saattavat olla perillä aikaisintaan sunnuntaina – mikäli Mattsson itse hakee ravut Säkylästä.

– Tilanne rauhoittuu todennäköisesti hieman ensi viikon keskivaiheilla.

Suurin osa Reimarin ravuista on täplärapuja, sillä jokiravun saatavuus on heikkoa ja laji uhattuna.

Ensimmäiset tilaukset saapuvat noin juhannuksen aikaan ja useat vakioasiakkaat ovat ajoissa liikkeellä. Luottamusta tavarantoimittajiin kysytään, sillä esimerkiksi tietyn määrän 12+ -rapujen lupaaminen asiakkaalle on arpapeliä. Kyseessä ovat siis kaikkein suurimmat yksilöt, yli 12 senttimetriä pitkät ravut.

– Ensimmäinen kysymys tilauksen yhteydessä on yleensä hinta, mutta siitäkin on vaikea sanoa juuri mitään kun saatavuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Ravintoloilla on yleensä paremmat mahdollisuudet maksaa valioyksilöistä kovempi hinta, mikä tekee hommasta vaikeampaa.

Syötkö itse rapuja?

– Ehdottomasti! Maistelen päivittäin ihan laadunvarmistuksenkin johdosta niitä keittämisen yhteydessä. Maistan myös lientä, sillä siitä huomaa että kaikki on kunnossa. Sen suhteen ei ole olemassa oikoteitä, rapujen kohdalla jokainen vaihe vaatii tarkkuutta, hän vakuuttaa.

Mikael Heinrichs