Ruotsin laivaston komentajakapteeni Inguar ajaa lossia Nauvossa - metsästi nuorena sukellusveneitä

Kello on kaksi iltapäivällä ja Inguar Karlsson-Parra on juuri aloittanut työvuoronsa Öjen-lossilla Käldingen kalasataman ja Öjenin välillä Nauvossa. Lossi on jotain aivan muuta kuin ne laivat, joilla eläkkeellä oleva laivaston komentajakapteeni työskenteli lähes 40 vuoden aikana Ruotsin laivastossa. Karlsson-Parra nauttii kuitenkin työstään.

– Luonnon herääminen keväällä on mahtavaa. Voi kuunnella merilintuja ja joskus näkee hirven uivan salmen yli, hän sanoo ja keskeyttää keskustelun hetkeksi hakeakseen Öjenin puolelle ilmestyneen auton.

– Miehet voivat tehdä vain yhden asian kerrallaan, hän vitsailee.

Sandön tieosuuskunta vuokraa lossin Finferriesiltä - ja Karlsson-Parra sanoo, että lossin tekniikka alkaa olla melko vanhentunutta.

– Virtaus Öjen-Sandön päävirrassa voi olla aika voimakas. Jos puhaltaa 20 metriä sekunnissa samasta suunnasta kuin virtaus tulee, niin silloin tilanne on jo vakava, koska silloin moottoreiden voima ei riitä turvalliseen rantautumiseen, hän sanoo lossista. Lossi on menossa ensi viikolla huoltoon, jolloin päämoottorit vaihdetaan voimakkaimpiin.

Onnellinen lapsuus Kolumbiassa

Karlsson-Parra syntyi Kolumbiassa. Isä työskenteli insinöörinä platinaesiintymässä aarniometsässä, ja Kolumbiassa isä tapasi tulevan vaimonsa Leonor Parra Boteron. Karlsson-Parran lapsuus oli onnellinen ja vielä nykyäänkin Karlsson-Parra pitää yhteyttä äitinsä Silvia-serkkuun, joka nykyään asuu USA:ssa. Karlsson-Parran ollessa 10-vuotias perhe muutti Ruotsiin, jotta lapsilla olisi paremmat koulutusmahdollisuudet. Tuolloin hän puhui vain espanjaa, mutta oppi ruotsin vuodessa. 16-vuotiaana hän haki kuninkaalliseen laivastoon.

– Näin sanomalehdessä mainoksen, jossa sanottiin: Haluatko tulla sukellusvenemerimieheksi? Minusta se kuulosti mahtavalta! Vuonna 1961 minut hyväksyttiin upseeriharjoittelijaksi, ja siitä se alkoi. Työskentelin 15 vuotta eri sukellusveneissä ja pääasiassa Sjöormen-tyyppisissä sukellusveneissä.

Tämän jälkeen hän siirtyi pinta-aluksiin, jossa hän oli muun muassa miinantorjunta-alusten yksikkökomentaja 1980-luvulla Marinkommando Ost:issa ja laivakapteeni HMS Sturköllä. Sitä edeltävänä vuonna hän oli Malmössä, missä laivasto vartioi eteläistä Itämerta.

– Valvoimme erityisesti itävaltioiden valtion laivoja ja kauppalaivoja, tiedustelimme ja raportoimme eteenpäin.

Venäläinen sukellusvene ajoi karille

Venäläiset liikkuivat hälyttävästi sukellusveneillä Ruotsin rannikolla ja vuonna 1981 sukellusvene ajoi karille Karlskronan saaristossa.

– Olimme siellä yksikköni kanssa ja U-137:stä tuli hyvä esimerkki, jolla saimme harjoitella, hän sanoo.

Karlsson-Parra nimitettiin komentajakapteeniksi vuonna 1991. Erityisesti hän muistaa kaukomatkan HMS Carlskronalla, jossa hän toimi 60 kadetin kurssinjohtajana ja ohjasi heidän koulutusta ja harjoittelua aluksella. He ajoivat Kap Verdeen, ja kun laiva ylitti päiväntasaajan matkalla Etelä-Amerikkaan, Neptunus kastoi kadetit kaikkien sääntöjen mukaan.

– Meillä oli allas jossa oli viikon seissyttä keittiöjätettä - perunankuoria, silliä - ja kadetit kastettiin altaassa, hän kertoo.

– Kunniakas muisto ajasta merivoimissa oli kun minulla oli HMS Östhammarin laivanpäällikkönä kunnia varmistaa, että kuninkaallinen pari saapui 1986 turvallisesti meriteitse Söderköpingiin kaupungin 800-vuotisjuhlan yhteydessä. Minulla oli myös suuri kunnia osallistua Heidän Majesteettiensa Kuninkaan ja Kuningattaren lounaalle Söderköpingin vuosipäivävierailun yhteydessä.

Muutti itään rakkauden perässä

Muutama vuosi ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2000 Karlsson-Parra tapasi tulevan suomalaisen vaimonsa ja muutti Piikkiöön. Suomessa Karlsson-Parra työskenteli muun muassa haastemiehenä.

– Neljä vuotta toimitin saaristossa haasteita, ja vastaanottajan tuli antaa siihen allekirjoitus. Olin siihen aikaan paljon Nauvossa.

Haastavimmissa tapauksissa hän sai apua rajavartiostolta, ja hän muistaa yhden tapauksen Nauvon pohjoispuolella sijaitsevalta saarelta, jossa omistajan tiedettiin olevan hieman erikoinen ja saari oli täynnä valvontakameroita.

– Rajavartijat veivät minut turvallisesti saareen, mutta kun saavuin paikalle, mökissä ei ollut ketään. Kiinnitin haasteen oveen nastalla. Viikkoa myöhemmin sain haasteen takaisin - allekirjoitettuna.

Tori-isäntä ja lauttakuljettaja

Kuusi vuotta sitten Karlsson-Parran avioliitto päättyi eroon ja hän kysyi aikuisilta lapsilta, pitäisikö hänen muuttaa Ruotsiin vai saaristoon. Hän muutti asuntoon Nauvon keskustaan ja siellä hän tutustui nopeasti ihmisiin, mukaan lukien Sandössä asuvaan Tina Petterssoniin ja Veijo Mäkeen.

– Rotary-juhlissa, jossa tarjoiltiin kuplivaa viiniä ja pikkupurtavaa, he veivät minut sivuun ja kysyivät: ”Sinä, joka ajoit laivoja ja muuta sellaista, haluatko ajaa lossia?” Siitä on viisi vuotta, kertoo Karlsson-Parra, jolla ei ole aikomusta jäädä eläkkeelle, vaikka hän lähestyy 80. vuoden rajapyykkiä.

Hän toimii myös Nauvossa tori-isäntänä ja huolehtii muun muassa siitä, että Eteläsataman Kajutan pystyy siistinä ja toimivana niin, että yrittäjät ja kävijät viihtyvät.

Suurin osa Nauvon asukkaista on nähnyt Karlsson-Parran jossain vaiheessa - hän pyöräilee säännöllisesti Saaristotietä pitkin päässään pyöreä kypärä.

– Harjoittelen paljon, ja olen yleensä olen pyörän selässä pari-kolme tuntia. Valitsen suunnan niin, että minulla on vastatuuli lähdettäessä ja myötätuuli kotiin palatessa!

Inguar Karlsson-Parra

Tuuli Meriläinen