Kuka vastaa Axxellin uudisrakennuksesta?

Avattuani rakennuslautakunnan 16.4.2022 (§47) pidetyn kokouksen pöytäkirjaa, näin että rakennuslupaa myönnettiin suoraan ilman äänestystä ja kysyttyäni asiasta eräältä lautakunnan jäseneltä hän vastasi, että katon muoto oli joidenkin mielestä yllättävä, mutta että asiasta ei keskusteltu eikä vastaehdotusta annettu.

Johtavan virkamiehen esitys on keskittynyt teknisiin yksityiskohtiin kuten parkkipaikkoihin, saavutettavuuteen ja rakennusruudun ylittämiseen. Rakennuksen ratkaisevan vaikutuksen koko koulu- ja lähiympäristön ulkonäköön sekä näkymään Saaristotielle virkamies kuittaa muodollisesti välttämättömällä toteamuksella että ”suunniteltu rakennus sopii rakennuspaikalle muodoltaan ja väritykseltään”. Löysin vielä yhden rakennuksen ulkomuotoa koskevan kommentin kun rakennuttaja Kustregionens utbildningsfastigheterin toimitusjohtaja selittää kattomuotoa sillä että ”sen tulee kuvastaa Paraista teollisuuskaupunkina”.

Vai niin?

Millä tavalla lautakunta ja esittävä virkamies nyt ajattelevat, että Axxellin mustaksi lakattu peltirakennus vastaa sitä mitä rakennusjärjestyksessä kutsutaan ”harmoniseksi kokonaisuudeksi”? Ovatko asianomaiset todella sitä mieltä että rakennus on ”sopeutunut ympäröivän alueen rakennustapaan”, joka tässä tapauksessa on meidän uusi koulukeskus Brava? Kuten ohikulkija voi todeta, ovat molemmat rakennukset täysin erilaisia luonteeltaan ja ulkonäöltään. Ne on rakennettu niin tiivisti toistensa viereen, että joidenkin luokkien ja opettajahuoneen ikkunasta avautuva näköala on muutaman metrin päässä oleva musta seinä. Jos tämä on lautakunnan ja virkamiehen käsitys ”harmoniasta” ja ”sopeutumisesta” niin koko lause voitaisiin yhtä hyvin poistaa rakennusjärjestyksestä.

Sen, etteivät rakennuslautakunnan jäsenet vaivaudu paneutumaan kysymyksiin jotka koskevat asemakaavamääräyksiä ja rakennusteknisiä yksityiskohtia, voi vielä jotenkin ymmärtää. Mutta se, ettei näin suuren ja tärkeän rakennuksen ulkonäköön tai sen vaikutukseen viereiseen koulurakennukseen oteta kantaa, tai että siitä ei edes keskustella, on mielestäni käsittämätöntä. Rakennusvalvontaan on näköjään juurtunut käsitys, että kaikki mikä ei koske kaupungin asemakaavamääräyksiä tai puhtaasti rakennusteknisiä kysymyksiä, kuuluu ns. makuasioihin, joista voi olla eri mieltä ja joista ei sen takia tarvitse välittää muuten kuin muodollisuutena.

Viime aikoina kaupunkiympäristötutkimus on kuitenkin pystynyt osoittamaan, että kaupunkikuvan muotokielen ja ihmisten terveyden välillä on selvä yhteys. Tämän tutkimuksen mukaan voidaan yleistäen sanoa, että se mikä saa meidät voimaan hyvin on ympäristö jossa rakennukset ovat ymmärrettäviä ja selkeitä, ympäristö missä rakennukset tarjoavat informaation rikkautta ja kutsuvat luokseen ja missä voi kokea yhteenkuuluvuutta.

Stressaavia ja epäterveellisiä sitä vastoin ovat suuret ja yksitoikkoiset pinnat, värittömyys, terävät kulmat ja epäinhimilliset mittasuhteet. (Se että Axxell-rakennuksesta punaisten logojen ja valtavan näyttötaulun avulla tehdään jonkinlainen yhdistetty mainospylväs ja infopiste, kuten havainnekuvasta ilmenee, ei mielestäni paranna asiaa).

Kun on kysymys ympäristöstä, on siis erittäin tärkeää suojella ja edistää sitä mitä me koemme kauniiksi, eli estetiikkaa. Mielestäni asenne jossa kauneuteen ei haluta ottaa kantaa vain sen takia että siitä voidaan olla eri mieltä, on osoitus siitä että näistä asioista ei välitetä.

Ympäristö on monella tavalla meidän yhteistä omaisuutta ja muutokset siinä koskevat meitä kaikkia kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Vastuu ympäristön ulkomuodosta tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vastuu teknisistä toteutuksista – erityisesti silloin kun on kyse kouluympäristöstä, jossa koululaisten ja opiskelijoiden tulee viihtyä ja tuntea olonsa kuin kotonaan.

Mielestäni kaupungin rakennuslautakunta ei ole ottanut vastuuta tässä kysymyksessä ja toiminut vastoin kaupungin rakennusjärjestystä.

Cornelius Colliander

Parainen