Divide et impera parailaisittain

Suomennos Tarja-Liisa Mäkelä

Divide et impera – hajoita ja hallitse – on koeteltu menetelmä sodankäynnissä.

Hajoita ja hallitse oli roomalaisten tapa saada pienemmät kansanryhmät eroamaan toisistaan, niin että niitä vastaan voitiin taistella yksi yhtä vastaan sen sijaan, että olisi kohdattu yhtenäinen, iso armeija.

Nyt ei ehkä ole käynnissä hajoittaminen ja hallitseminen Paraisten koulumaailmassa, mutta vielä voi ilmaantua jotain sen suuntaista.

Kun monet pienet yksiköt ovat uhattuina, kaikki pitävät omansa puolta. Mikseivät tekisi niin?

Samalla kaikki tietävät, ettei koulujen yhdistämisiä voida kokonaan välttää – jos koulusektori saa vähemmän rahaa jaettavaksi, täytyy jotain tapahtua.

Säilyttäkää koulumme, sanoivat nauvolaisvanhemmat yläasteluokista, joita uhkaa muutto Korppooseen.

Säilyttäkää koulumme, sanovat ålöläisvanhemmat, joiden lapset ovat Sunnanbergin ala-asteen koulussa.

Säilyttäkää koulumme, sanovat vånolaisvanhemmat, joilla on lapsia, jotka jo useissa tapauksissa ovat kokeneet tilapäisen koulumuuton Skräbböleen.

Kukaan ei ole yllättynyt. Joka tapauksessa tuskin ainakaan päättäjät sivistyslautakunnassa, hallituksessa tai valtuustossa.

Mutta jotain heidän täytyy tehdä.

Tai voivatko he löytää säästökohteita jostain muualta kuin koulusektorilta?

Voivatko he antaa vesijohtojen olla saneeraamatta, voivatko he antaa jonojen hammaslääkärille syntyä taas laittoman pitkiksi, voivatko he vähentää vanhustenhoidon voimavaroja?

Tuskin.

Paraisilla on – ainakin verrattuna suureen naapuriinsa Turkuun – koulusektori, josta voi olla ylpeä.  Tuntiresursseista, luokkien koosta, koulukyydeistä on saatettu valittaa jo ennemmin, mutta kilpailussa Turun kanssa meillä menee hyvin.

Tuleeko se jatkumaan niin?

Se tuntuu epäilyttävältä.

Mutta ei meillä ole sellaista kristallipalloa, joka näyttäisi meille ratkaisun, jonka tarjota.

Ainoa järkevältä tuntuva neuvo, jonka voi antaa, on antaa todellisten lukujen, kuten oppilasennusteiden puhua.

Onko jonkin koulun olemassaololle perustaa ja onko sillä jokin lähiyhteiskunta, joka vahvasti tukee sitä – mahdetaanko yhdistämisellä voittaa mitään taloudellisesti?

Ottakaa Ålön kylän yhteishenki mittapuuksi – minkä arvoista se mahtaisi olla rahassa Paraisten yhteiskunnalle?

Sitä on vaikea mitata. Mutta kun nämä ”kansanryhmät” tai ”heimot” nimeltään maamiesseura, marttapiiri, nuorisoseura De Ungas vänner på Ålön ja koulun vanhempainyhdistys yhdistyvät, silloin ehkä myös meidän roomalaiset hallitsijamme saavat harkita asiaa uudelleen.