Kaikenlaista vastaantullutta

Mieteskellessäni tuli mieleeni asia joka saattaa unohtua varsin helposti nykypäivänä. Tämäkin lippurivi ei ole itsestäänselvyys, vaan kovien päätösten lopputulos, josta on kiittäminen ennen kaikkea sotaveteraaneja, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen.

Miltähän tilanne näyttäisi jos ei näitä päätöksiä olisi tehty?

Voin vakuuttaa rajan takana käyneenä asioiden olevan vallan toisella tavalla. Kylässä saattaa olla kauppa, josta löytyy jotakin tavaraa tai on mentävä seuraavaan kylään bussilla ilman aikataulua, toisin sanoen kun muistaa.

Sitten se eläke, jolla saattaa pysyä hengissä, unohtamatta terveydenhoitoa ja kulkuyhteyksiä. Tältä näyttää rajan pinnassa olevat kylät.

Miltähän Parainenkin näyttäisi nykypäivänä? Outoa kyllä kylien ihmiset tuntuivat onnellisilta eli olivat vähään tyytyväisiä kun taas Suomessa asia on vähän toisella tavalla.

Kiitokset tästä kuuluvat sotaveteraaneille. Toivotavasti Paraisten kaupunki hoitaa heidän asiansa todella hyvin. Tässäkin asiassa on mutta olemassa, kun ihmiset ovat kateellisia veteraanien hoitamisista.

Perintö-ongelman säännötkin on uusittu siltä varalta jos niitä tulee lisää, eli kaupunginhallitus pyytää eri lautakunnilta sopivia kohteita johon voitaisiin käyttää saatu perintö, joista sitten hallitus suuressa viisaudessa valitsee sopivan kohteen.

Onko päätös sitten oikea, niin se on toinen tarina kokonaan. Mielenkiintoista on nähdä Houtskarin perinnön kohtalo. Pitäkää myös pintanne

Träskin koulun paikasta, kun se vaan kuuluu sinne missä se tälläkin hetkellä on.

Valtuuston kokouksessa tuon myöskin mielipiteeni julki eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Tapio Karikko