Yksinäisyydestä

Yksinäisyys. Yksinäisyys, ei ole mikään yksinkertainen asia, kun sitä oikein lähtee pohtimaan. Sillä, se voi olla voimaannuttavaa ja tyydyttävää, kun se on omaehtoista. Tai sitten se on kehoa kalvavaa yksinäisyyttä, joka johtuu kokemuksesta, jota ei tahdo.

Tahtomaton yksinäisyys altistaa erilaisille sairauksille, koska se nostaa esimerkiksi verenpainetta ja lisää stressihormonin määrää elimistössä.

Tutkimukset osoittavat jopa aivojen muuttuvan yksinäisyyden myötä. Tästä taas aiheutuu masennusta ja ahdistusta.

Esim. professorit Peter Strang sekä Juho Saari ovat kirjoittaneet asiasta kirjoja.

Nyt kun koko kansakunta on karanteenissa pandemian vuoksi, voi vain kuvitella minkälaisia seurauksia tästä pidemmällä aikavälillä onkaan ihmisten terveydelle. Jo vuonna 2016 ilman tätäkään eristäytymisen aikaa, Yle uutisoi, että joka viides meistä kärsii siitä. Mitähän tämän päivän tilastot sanovatkaan…

Nyt on aika tarttua puhelimeen (ei pelaten tai katsoen TikTok videoita) ja soittaa vaikka isovanhemmille, ystäville, tutuille tai vaikkapa naapurille ja kysyä mitä kuuluu? ja mikä tärkeintä pysähtyä kuuntelemaan.

Tai voi kirjoittaa kortin ja kertoa näin, että tuo postin vastaanottaja ei ole yksin vaan hänellä on ihmisiä ympärillään, jotka pohtivat kuinka hän voi. Nykyisin voi mahdollisuuksien mukaan järjestää myös videopuheluita sekä Zoom- tai Teams- treffejä, vaikkapa päiväkahvien tai lastenkutsujen parissa.

Yhdessä voi kutoa, jumpata, piirtää, askarrella, leipoa, laulaa jne.

Näin saa yhdessä tekemisen kokemuksen, vaikka eristyksissä pitääkin olla.

Marika Vuolle