"Toivomme lapsillemme parempaa tulevaisuutta"

Olemme niin iloisia ja kiitollisia täällä olostamme. Nyt olemme täällä, mutta Syyria on vielä sisimmässä – Rami Dalleh selittää ja muut nyökkäävät.

Niin se tietysti on – on vain viikko siitä, kun hän perheineen ja muut kolme syyrialaista pakolaisperhettä saapuivat Paraisille.

Rami ja Feryal Dallehilla on neljä lasta, Haifa (11 vuotta), Mustafa (10), Rima (8) ja Sidra (5). Heillä on ollut viisi, nuorimman tytön kaksoisveli on kuollut syöpään.

Kun tapaamme, Dallehin perheeseen on tullut kyläilemään Sorkin perhe. Pakolaiskoordinaattori Gudrun Degerth ja tulkki Sohad Abdulharim osallistuvat myös keskusteluun.

Sorkin perheeseen kuuluvat Mohamad Sorki ja Alia Blad, sekä heidän pian 3-vuotias poikansa Qosai. Mohamadin sisko Nour Sorki asuu yhdessä heidän kanssaan.

Keskustelu kulkee asiasta toiseen: täällä puhutaan talvivaatteista, leivän leipomisesta, tv-ohjelmista, takkuilevista verkkoyhteyksistä – mutta tietysti ennen kaikkea Syyriasta. Silloin perhe Dalleh kertoo pojastaan.

Perhe on oleskellut pakolaisleirillä Libanonissa vuoden ajan ja matka sinne kulki osittain sairaalan kautta, jossa nuorin poika kuoli.

– Nyt viisivuotiaalla Sidralla oli kaksoisveli, jolla oli syöpä. Hän oli Damaskuksessa sairaalassa ja hänen luonaan käymiseen liittyi aina lukemattomia turvallisuustarkastuksia.

– Tilanne paheni, kun meidän katsottiin puhuneen pahaa Syyrian presidentistä eräässä keskustelussa sairaalassa. Poika heräsi yhdestä monista leikkauksistaan ja sanoi itse, että hän on vihainen presidentille. Meitä kuulusteltiin moneen otteeseen.

Perhe ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin jättää kotimaansa ja naapurimaa Libanonissa poika pääsi sairaalaan.

– Kolme kuukautta myöhemmin hän kuoli, Rami Dalleh sanoo ja näyttää minulle kuvia pojastaan.

Syyriassa viranomaiset olivat pidättäneet Rami Dallehin kuten monet muut ja pahoinpidelleet heitä. Häntä syytettiin hallintojärjestelmää arvostelevaksi mielenosoittajaksi, mitä hän ei voinut allekirjoittaa.

– Siellä ei tarvitse olla mitään syytä ihmisten pidättämiseen ja vangitsemiseen. Joitakin kidutetaan niin pahasti, että he eivät koskaan enää palaudu omaksi itsekseen.

Rami Dallehin kaksi veljeä on kuollut sodassa, kun taas yksi veli ja vanhemmat jäivät Homsin kaupungin alueelle.

– Puhuin juuri heidän kanssaan puhelimessa, Dalleh sanoo. Juuri tässä kohtaa hän lisää: Olemme täällä fyysisesti, mutta kuitenkin siellä ajatuksissamme.

Tämä perhe asuu nyt Tennbyssä Paraisilla. Vuodenvaihteen jälkeen vanhemmilla alkaa suomen kielen peruskurssi ja lapset menevät kouluun ja päiväkotiin.

Aivan ensimmäiseksi on tavoitteena oppia suomea.

– Sitten me haluamme tehdä työtä, Mohamad Sorki ja Rami Dalleh sanovat.

– Ja kouluttautua lisää, sanoo Mohamadin sisko Nour Sorki. Hän on Mohamadin vaimon Alian tavoin nuori ja innokas oppimaan uuden kotimaan kielen ja tavat.

Mohamad Sorki on puuseppä, mutta on myös työskennellyt taksinkuljettajana ja Alia on koulutukseltaan kampaaja. Syyriassa Feryal Dalleh on ollut kotona lasten kanssa, kun taas Rami on ollut rakennustyössä, hänen työnsä oli asuntojen sisäseinien viimeistely ja rappaus.

Sorkin perheenjäsenet ovat kurdeja ja tulevat kokonaan eri alueelta Syyriasta kuin Dallehit.

Nyt heidän lapsensa leikkivät yhdessä, eikä ole mahdotonta, etteikö joku paraislainen tunnistaisi joitain leluja, vaatteita tai huonekaluja kuvasta. Huoneistot on suureksi osaksi kalustettu lahjoite-

tuin tavaroin ja huonekaluin. Pakolais-koordinaattori Gudrun Degerthin mukaan auttamishalu on ollut suuri.

– Meidän mielestämme kaikki ovat niin ystävällisiä ja meidät on otettu hyvin vastaan, Rami Dalleh sanoo.

Vaimo Feryal tietää, mikä on seuraava askel:

– Nyt katsomme eteenpäin ja toivom-

me lapsillemme turvallisempaa ja parempaa tulevaisuutta.

Haastattelu ei olisi ollut mahdollista ilman tulkki Sohad Abdulrahimia Turun seudun tulkkikeskuksesta. Hän ja hänen kollegansa ovat tänä syksynä tehneet työtä kaikkien niiden pakolaisryhmien kanssa, jotka on vastaanotettu Turun seudulle.