Syysmasennus
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Kesä oli mitä oli, mutta silti se jo meni. Ihmiset ovat palanneet töihin, kouluihin tai mihin vain vastaavaan ”arkeen”. Kun aamuhämärässä kylmä sade piiskaa niskaan kävellessä bussipysäkille, kokee jokainen meistä heikon hetken ja mieleen juolahtaa ajatus lopputilistä.
Kaamosmasennuksen pimeimpinä hetkinä noudata seuraavia ohjeita niin saatat ehkä selvitä seuraavaan viikonloppuun saakka.
1. Ota aikaa itsellesi ja ajattele ajatteluasi.
Jokaisen rankan päivän jälkeen on hyvä kysyä itseltään muutama kysymys. Miksi tänään oli rankkaa ja mikä minua oikeasti harmitti?
Ihmismieli toimii kierosti siten, että kasaamme niin paljon masennusta ja ahdinkoa päällekkäin, että lopulta se perimmäinen jurppimisen syy hämärtyy ja unohtuu. Pilasiko päivän se että aamulla ei saanut kahvia, vai se että oma työpanos tuntui heikolta, koska ei saanut riittävästi unta viimeyönä kun telkkarista tuli kaikenmaailman Marttiinoita. Sysäämme usein ketutuksemme muiden pikuseikojen syyksi, ettei vaan vahingossakaan löydy itsestä mitään parannettavaa.
2. Älä pakota itseäsi ajattelemaan positiivisesti, vaan keskity positiivisiin asioihin.
Kun oikein miestä/naista oikein ottaa päähän, niin useimmiten niille ihmisille, jotka kannustavat ajattelemaan positivisesti, näytetään kansainvälisiä käsimerkkejä. Tämän takia on järkevämpää paisuttaa pienet positiiviset asiat suuriksi voitoksi.
Tällä hetkellä majailen Säkylän varuskunnassa, ja kuten kaikki intin käyneet tietää, pahimpia on aamut. Huomasin yksi aamu että onpas sekamehu maukasta näin aamutuimaan, ja olen paisuttanut siitä itselleni järkyttävän positiivisuuspommin. Siis kylmä sekamehu pelastaa jokaisen aamuni. Sekamehu. Ei tarvita lottovoittoa siihen että helpottaa.
3. Jollakin muulla menee aina huonommin.
”Mut mulle ainakin tulee tosi paha olo jos tiiän et jollain on asiat huonosti, sä oot Tuomo sika!” Älä vielä kirjoita vastalausetta Suomi 24 -sivuille vaan odota, että puran ajatukseni ensin.
Joillakin on asiat yksinkertaisesti ainakin vähän huonommin. Välillä pitää pysähtyä hetkeksi miettimään, että oliko se tavalista aikasempi aamuherätys sentään niin paha, kun työkaverit ovat vuoroviikottain päivä- ja aamuvuoroissa.
Toisaalta välillä pitääkin harmittaa. Tekee joskus ihan hyvää heittää kaikennäköisillä ohjeilla ja vinkeillä vaikka vesilintua, ja kastua läpimäräksi sillä bussipysäkillä.
Tuomo Nisula