Doris, sä veit mun sydämen

Teaterboulagetin kesänäytelmä on tänä vuonna varsinainen hittikavalkadi. Jollakin tavalla mieleen tulee Marty McFly ja Paluu tulevaisuuteen -leffatrilogia kun palataan ajassa kolmekymmentä vuotta taaksepäin kesään 1986. Näytelmän tapahtumapaikkana lienee Parainen, vaikka varsinaisia viittauksia kaupunkiin ei kovinkaan useasti viljellä. Mitä nyt linja-autolla körötellään Kaarinan Kivitaskuun tanssimaan ja Råttis Rockissa soitetaan. Kuusi- ja seitsemänkymmentäluvun lapset tunnistavat tästä helposti itsensä.

Peter Ahlqvistin lavastus on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva ja jokainen neliösenttimetri on hyödynnetty tehokkaasi. Ainoa asia joka ainakin toimittajassa herätti hieman pelonsekaisia tunteita on bändinurkkaus, jossa eloisasti esiintyvä kitaristi-solisti Victor Korpela olisi voinut saada käyttöönsä jopa hieman enemmän tilaa. Odotin vain sitä hetkeä, jolloin Korpela törmäisi basisti Anton Elmvikin soittimeen vauhdin kiihtyessä. Ja vauhtia, sitähän bändillä riittää.

Tällä kertaa ”The Blizzard” -yhtye nousee tavallaan päärooliin ja yhtyeen jäsenillä onkin runsaasti vuorosanoja noin parinkymmenen kappaleen lisäksi. Kaikki tämä mahtuu kuitenkin hyvin noin parituntiseen esitykseen. Lisäksi bändin jäsenet tekevät tuplaroolit ruotsinlaivayhtye Pancho Trion ja Chic Ladies’in muodossa. Rintakarvoitus, lihakset (?) ja sukkanauhat ovat kohdillaan.

Nimikkoroolissa nähdään Mecki Ruokolahti joka pikkusisko Annika Myyri Ruokolahden tavoin pääsee venyttämään äänijänteitään kunnolla bändin Kajsa-nimisenä kosketinsoittaja-laulajana.

Pukusuunnittelija Timjami Varamäki ja puvustaja Alexandra Wärn sekä ompelija Anna Rantanen ovat joutuneet ahkeroimaan, sillä vaatteita vaihdetaan usein ja ajoittain myös yleisön silmien edessä. Värimaailma, materiaalit ja ajanmukainen ”mauttomuus” korostuvat täydellisesti. Omaan silmään iskevät varsinkin (liian) korkealle vedetyt, kivipestyt farkut.

Sivuroolissa, mutta erittäin hyvässä sellaisessa, nähdään puolestaan portsarina ja miehistön jäsenenä Mauno Markkula. Muistikuva eräästä kovinkin häntä muistuttavasta paikallisesta ovimieslegendasta herää välittömästi henkiin.

Doris eroaa kuin yö ja päivä viime kesän iloisesta Loranga, Masarin & Dartanjang -näytelmästä. Doris on ajoittain synkkä, pimeä ja ahdistavakin kertomus ja kielenkäyttö välillä myös sen mukaista. Kirosanoja viljellään ahkerasti, kuitenkaan liioittelematta. Varsinkin Marcus Nordvall lievästi alkoholisoituneena, työttömänä isäpuolena on osuva hahmo. Sillä välin kun hän ei ole näyttämöllä, hän ehtii myös hoitamaan esityksen äänipuolta.

Tiistainen ensi-iltayleisö vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä ja kuulemaansa. PK ehti jututtamaan muutamia katsojia esityksen ja muistamisten jälkeen. Paraisten kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mikael Holmberg ja FSU-nuorisojärjestön terveiset välitti puolestaan teatterikoordinaattori Sofia Wegelius.

Doris – Flickan i läderrock

Mikael Heinrichs 050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Päivitys: väärin kirjoitettu nimi korjattu.