Vaaliaikoja

Totean kaksijakoisesti että elämme vaaliaikoja. En epäröi äänestänkö vai jätänkö äänestämättä, ei vaan äänestän aina, kaikissa vaaleissa joissa voin, se on oikeuteni ja velvollisuuteni. Mutta inhoan vaalikampanjoita.

Kuntavaaleissa valittujen tulee työskennellä kaupungin kaikkien asukkaiden hyväksi. Ja aivan kuin pieni isänmaamme; ei ole kyse yrityksestä jonka on tehtävä voittoa vaan yhteiskunnasta, jossa on oikeita, eläviä, ajattelevia yksilöitä joiden etuja on valvottava! (Joojoo, tiedän että ”ne rahat on jostain saatava”).

Mitä tulee ajattelemiseen tunnen monta ehdokasta henkilökohtaisesti ja toisiin olen törmännyt Facebookissa, lehdissä, radiossa. Joten kaikki vaalimainokset ja vaalikoneet, kauniit luontokuvat, fotoshopatut muotokuvat, söpöt kuvat joissa on koiria, kissoja, lapsia, julisteita, videopätkiä, lupauksia, vohveleita, ilmapalloja, esitteitä, autotarroja, lohduttoman jankuttavia ja vähän katkeria monimutkaisia mielipidekirjoituksia huonolla kielellä, toisten puolueiden haukkumista, hassuja sloganeita, mainoksiamainoksiamainoksia – kaikki tuo on oikeastaan täysin turhaa minulle, joka on äänestänyt jo Kekkosen aikana.

OSAAN JA TAHDON VALITA ITSE!

Tiedän mistä puusta suurin osa ehdokkaista on veistetty ja tulen äänestämään ehdokasta, joka ei ole pohjimmiltaan vallanhaluinen. Tämä on kuntavaalien hyvä puoli.

En äänestä häntä joka yhtäkkiä ”tykkää” kaikesta mitä julkaisen Facebookissa, en häntä joka kaiken aikaa läksyttää minua mielipiteistäni (”Skini kiltti, täytyyhän sinun ymmärtää, noin et voi ajatella...”), en häntä joka kutsuu ihmisiä ”suvakeiksi” (”Jaa, mutta minähän vain laskin leikkiä”), en häntä joka väittää että naiset tarkoittavat kyllä kun he sanovat ei, jotka ovat sitä mieltä että ruotsin ”hen” on yhtä kuin kana (”Vähän huumoria, Skini?”), en häntä joka kutsuu itseään feministiksi, mutta kohtelee kanssasisariaan eriarvoisesti ja puolueellisesti, en häntä joka katsoo alaspäin niitä joilla on eri äidinkieli, mikä se nyt ikinä onkaan.

En äänestä myöskään häntä, joka ei ole eläinten ystävä eli se siitä! Sinun pitää tykätä SEKÄ koirista että kissoista!

En ole lainkaan kilpailuhenkinen ihminen. Lapsena ja nuorena minut valittiin aina viimeiseksi pesäpallojoukkueeseen. ”Valittiin” on sitä paitsi väärä sana tässä...

Minun on vaikea suhtautua voittajiin, oli kyseessä sitten ”Paras Luokkatoveri” tai ”kilpailijaihmiset”. En pidä urheilusta. Voin toki katsella jääkiekon MM-kisoja sillä meillä on vain yksi televisio ja asuinkumppanini istuu sohvalla ja huutaa pahvinen Skoda-kypärä päässään. Minkäs voin.

Mutta inhoan sitä kun tulee jännittävä tilanne. Vatsani tulee kipeäksi jos Suomi kohtaa Ruotsin loppuottelussa. Eli voidaan varmaan ajatella että olen luuseri.

Mutta – MINULLA ON ÄÄNIOIKEUS! Muista se, Ehdokas!

Skini Lindgård käännös Leena Lehtonen