Paraisten Seniorikoti täyttää kymmenen vuotta

Asumisoikeusasunnot eivät Suomessa ole kovin yleisiä, mutta Seniorikodin kohdalla kyseessä on aivan oikea malli.

Asumisoikeusasuntoyhtiö Paraisten Seniorikoti Oy:n toimitusjohtaja Harry Bondas on syystäkin hieman ylpeä ottaessaan yhteyttä toimitukseen. Hänen edustamansa yhtiö kun täyttää 10 vuotta – ja asiakkaatkin ovat enemmän kuin tyytyväisiä.

Tässä on siis kyse Vapparintiellä, Axxellia vastapäätä sijaitsevat senioriasunnot, joissa tällä hetkellä asuu 23 henkilöä. Huoneistoja rivitalokompleksissa on yhteensä 19 kappaletta, joista kaksi on kolmen huoneen asuntoa (75 neliötä) ja loput kaksioita (54 neliötä). Kaikissa huoneistoissa on oma sauna.

– Nuorin asukas on 72, vanhin puolestaan 93, Bondas sanoo.

Asunnot on tarkoitettu yli 65-vuotiaille henkilöille tai eläkeläisille ja ne on rakennettu yhteen tasoon. Kaikissa asunnoissa on sprinklerit, automaattinen palohälytysjärjestelmä sekä turvaliesi ja liukuesteiset lattiat. Ulkopuolisen silmään pistää oikeastaan vain hieman tavanomaista isommat kylpyhuonetilat, muuten asunnot voisivat olla kenelle tahansa tarkoitettuja.

PK tapaa Bondaksen lisäksi myös asuntoyhtiön hallituksen puheenjohtaja Tom Bröcklin, entisen kaupungininsinöörin ja rakennusmestarin Tapio Marjamäen sekä asukkaat Hans Lindbäckin (myös hallituksen jäsen) sekä Benita Nybergin.

Paraisten yksityinen vanhuudenkotisäätiö

Bröckl selvittää hankkeen taustoja.

– Vuonna 1984 vanhempi pariskunta Paraisilla oli sitä mieltä, että tänne tarvitaan yksityinen vanhainkoti ja he perustivat säätiön tätä asiaa edistämään. Säätiön hallitus oli kuitenkin jo aikeissa lakkauttaa säätiön 2000-luvun alkupuoliskolla, mutta päätti kuitenkin yrittää uuden hallituksen voimin toteuttaa hanketta. Aloitimme rahankeruutyön, Tom Bröckl kertoo.

– Saimme kaksi isoa lahjoitusta, toisen Martha och Albin Löfgrens understödsfond -rahastolta ja toisen Raha-automaattiyhdistykseltä. Lisäksi kaupunki lahjoitti meille tontin ja lähti takaamaan lainaa, jokameidän oli pakko ottaa.

Lahjoitusten avulla hallitus uskalsi toden teolla lähteä toteuttamaan hanketta ja sen suunnittelua. Siihen aikaan hallituksessa oli eri alojen asiantuntijoita: rakennusinsinööri, ekonomi, lääkäri... Kyseessä oli työtä pelkäämätön hallitus joka jaksoi rehkiä.

– Aloitimme suunnittelutyön meidän keittiöpöydän äärellä ja hieman ennen joulua kymmenen vuotta sitten ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan uuteen kotiinsa. Kaikki asunnot menivät heti kaupaksi, Bröckl toteaa.

Asumisoikeusasunnossa asukas maksaa 15 prosentin osuuden asunnon arvosta, ja lunastaa sillä itselleen oikeuden asua huoneistossa. Tämän lisäksi asukas maksaa käyttövastiketta kuukausittain.

– Tällaisen järjestelyn hyviin puoliin vuokra-asuntoon verrattuna kuuluu se, ettei asunnosta joudu lähtemään jos vaikkapa vuokra-isäntä haluaakin myydä kiinteistön. Samalla tässä on vuokra-asumisen hyviä puolia, eli kiinteät inventaarit ovat taloyhtiön vastuulla kuten jääkaapit ja muut, Lindbäck toteaa.

15 prosentin osuus palautetaan asukkaalle indeksikorjattuna kun hän muuttaa pois.

– Siihen aikaan oli vielä suhteellisen helppoa houkutella uusia asukkaita, sillä oli suhteellisen paljon vanhoja ihmisiä, jotka halusivat myydä omakotitalonsa ja muuttaa keskustaan, palveluiden äärelle ja pienempiin asuntoihin. Silloin omakotitalot menivät vielä kaupaksi, mutta nyt tilanne on toinen, Bondas toteaa.

Se, että huoneistoista tuli juuri 54 neliön kaksioita ei ollut itsestäänselvyys.

– Asuntojen koosta käytiin paljon keskusteluita. Keskustelu alkoi 30 neliön yksiöstä, mutta hetken juteltuamme, totesimme että emmehän me oikeasti sellaisessa haluaisi asua. Seuraavaksi koko oli 45 neliötä, sitten 50 ja lopulta rakennusmestarin toteamuksella ruokapöydän vaatimasta tilasta kooksi vahvistui 54 neliötä, Bondas nauraa.

Kymmenen vuotta sitten päätettiin myös, että jokaiseen asuntoon tulee oma sauna. Tänä päivänä sauna rakennettaisiin todennäköisesti yhteiseksi.

Tosin Seniorikodissa on yhteinen olohuone, eli kerhohuone. Sen yhteydessä on myös vierashuone, jota asukkaiden sukulaiset ja ystävät saavat käyttää maksutta.

– Se tulee todella tarpeeseen, kun minulla käy vieraana esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa asuvat lapselapseni, toteaa kohta 91-vuotias Nyberg.

Rakennusmestarina toiminut Tapio Marjamäki iloitsee siitä, että rakennusvaiheessa päätettiin tehdä hieman enemmän kuin mitä laki minimissään vaati.

– Näissä asunnoissa on sprinklerit, vaikka niitä ei lain mukaan silloin vielä vaadittu tällaisiin kohteisiin. Tänä päivänä olisimme kuitenkin pulassa, ellei niitä oltaisi silloin asennettu.

Yhteistyö rakennuttajan kanssa toimi hyvin ja kiinteistö luovutettiin itse asiassa kuukauden verran etuajassa, eli jo 18. joulukuuta 2007.

– Seniorikoti lepää vanhalla merenpohjalla, eli täällä alla on peräti kolmen kilometrin edestä betonipaaluja, Marjamäki kertoo.

Asuntoyhtiö ei tuota asukkaille kotihoidon palveluita tai ruokapalveluita, vaan ne jokainen asukas hankkii oman tarpeensa mukaan.

– Tosin säätiö tarjoaa kahdesti vuodessa retket asukkaille ja joulujuhlan, Lindbäck sanoo.

Viimeksi asukkaat ovat vierailleet Tuorlan observatoriossa ja Meyerin Turun telakalla.

Kerhohuoneessa järjestetään kerran viikossa jumppatuokio, korttipelejä, syntymäpäiväjuhlia ja kerran viikossa niin ikään seurakunnan vierailu.

– Tiloja ei vuokrata ulkopuolisille, Bondas kertoo.

– Meille ikäihmisille tärkeä liikunta saadaan siten hoidettua ja puutarhanhoitoakin voi jokainen halutessaan harrastaa. Talvisin täällä on yhtä liukasta kuin muuallakin, mutta onhan meillä aina kerhohuoneemme. Lisäksi arvostan sitä, että hallitus todellakin tuntuu välittävän meistä asukkaista. Kirjastokin on toimiva, Nyberg toteaa.

Laajennusta ei kaavailla, vaikka kyselyitä siihen liittyen on vuosien varrella tullutkin. Tällä hetkellä asuntoihin on noin kymmenen henkilön jono.

– Me olemme liian vanhoja rakentamaan enää uutta. Lisäksi viereinen tontti jolle meillä oli aikoinaan varaus on jo myyty, Bröckl toteaa.

Mikael Heinrichs

050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi