Aamu, jolloin Hyypiän tyttäret kuulivat äitinsä kanssa radiosta Meri-Tuulen haaksirikosta
Meri-Tuuli upposi Raahen lähellä 25.9.1947
Gun Karlsson, Janeth Pelkonen, Regina Ekqvist ja Daniel Strömborg istuvat sohvalla Paraisten Kullastenmäellä, ja heillä kaikilla on yhteys 75 vuotta sitten uponneeseen Meri-Tuuli -laivaan. Yhdessä he matkustavat ajassa taaksepäin ja kertovat tarinan siitä, mitä tapahtui 75 vuotta sitten, kun höyrylaiva Meri-Tuuli upposi myrskyssä Raahen ulkopuolella. Laivalla oli Karlssonin isoisä Arthur Hyypiä, joka oli aluksen konemestari ja kotoisin Paraisilta. Karlsson asuu Ahvenanmaalla, mutta varttui Kullastenmäellä Paraisilla. Myös Arthur Hyypiän poika Vieno Hyypiä oli laivassa ja Turussa asuva Pelkonen kertoo, että Vieno oli hänen isänsä. Iniössä asuvan Ekqvistin isä Heikki Seppinen oli laivassa. Strömborgilla taas oli laivassa ??isoäidin isä Arthur Hyypiä.
– Kun äitini oli jäänyt leskiksi, hän näytti minulle nyt kellastuneen vahakantisen vihon, josta luin ensimmäisen kerran onnettomuudesta. Isoäitini oli leikannut talteen sanomalehtileikkeen, joka jäi mieleeni, Karlsson kertoo.
Meri-Tuulin haaksirikosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Laiva aloitti matkansa eräänä rauhallisena ja tyynenä aamuna täyteen lastattuna haapatukeilla, jotka oli määrä kuljettaa länteen naapurimaan Husbyvikiin tulitikkujen raaka-aineeksi. Miehistöön kuului 14 henkilöä. Onni Heino Paraisilta oli veneen kapteeni ja ylikonemestarina toimi Heikki Seppinen, myös hän Paraisilta, kuten oli myös konemestari Arthur Hyypiä. Laiva oli turvakatsastettu huhtikuun lopussa pohjaa lukuun ottamatta ja kaikki oli kunnossa. Myös kaikki pelastuslaitteet olivat toimintakunnossa.
Meri-Tuulessa ei ollut radiopuhelinta
He lähtivät matkaan Oulun Toppilan satamasta heikossa kaakkoistuulessa. Seuraavana päivänä klo 15 laivan ohittaessa Kokkolan tuuli kääntyi lounaaseen ja voimistui. Kapteeni yritti hakea suojaa Ykspihlajasta, mutta laiva ei päässyt satamaan. Samalla laivassa havaittiin vuoto ja pumput käynnistettiin. Voimakkaiden aaltojen vuoksi pumput eivät toimineet maksimiteholla. Laiva käännettiin ympäri ja myötätuulessa ajettaessa vedenpinta aluksessa alkoi laskea. He eivät pyrkineet Raahen satamaan, koska silloin he olisivat jälleen joutuneet ajamaan sivutuulessa, joten he suuntasivat Hailuotoon. Meri-Tuulessa ei ollut radiopuhelinta ja kovat aallot lisäsivät vuotoa. Kuorman keventämiseksi kannella olevat köydet katkaistiin, vesi nousi ja sammutti tulen höyrykattilassa, joten nyt laiva oli täysin tuuliajolla. Yksi pelastusveneistä karkasi, mutta toiseen pääsi viisi miestä. Kapteeni ja yksi merimies jäivät laivaan, kuusi miestä huuhtoutui yli laidan.
Vuoto oli ilmeisesti lastin alla
Seuraavana aamuna Arthur Hyypiän tyttäret ja heidän äitinsä kuulivat radiosta Merituulen haaksirikosta. He kuuntelivat radiota, koska tiesivät että keli oli myrskyisä. Laiva upposi Raahen korkeudella.
– En ole löytänyt muuta selkeää selitystä onnettomuuden syylle kuin että pohjaa ei koskaan tarkastettu ennen lähtöä ja että miehistö kertoi jälkeenpäin, ettei laiva ollut missään vaiheessa edes koskenut matalikkoon. Vuoto oli ilmeisesti lastin alla, koska sitä ei voitu paikantaa, Karlsson sanoo.
Karlsson kertoo, kuinka traagista oli, että hänen setänsä Vieno, vain 19-vuotias, seisoi kabyssissä ja näki isänsä hukkuvan. Myös Karlssonin isä oli työskennellyt laivalla, mutta hän keskeytti matkan ennen kuin tämä tapahtui, koska hän aloitti opinnot Turun teknillisessä korkeakoulussa.
Ekqvist oli vain kahden kuukauden ikäinen, kun onnettomuus tapahtui, ja hän kertoo, että he eivät koskaan puhuneet siitä kotona.
– Emme tienneet tästä mitään, he eivät yksinkertaisesti puhuneet onnettomuudesta, hän sanoo.
Pelkonen on samaa mieltä. Hän sanoo ettei hän lapsena kuullut onnettomuudesta mitään. Ekqvistin ja Pelkosen isät selvisivät hengissä, kun taas Karlssonin isoisä kuoli.
Jos lukijoilla on muistoja onnettomuudesta, ota yhteyttä toimitukseen (pku@aumedia.fi).
Malin Johansson
Käännös: Tuuli Meriläinen