“Olen lakannut häpeämästä”

Niina Määtällä kesti kauan, ennen kuin hän myönsi itselleen tarvitsevansa apua. Kynnys osallistua vuosittaiseen yksinäisten ja vähävaraisten jouluillalliseen Paraisilla oli korkea, eikä myöskään ollut helppoa seistä seurakunnan ruokajonossa. Vasta kun hänestä tuli Paraisten psykososiaalisen liiton Dueton puheenjohtaja, itseluottamus kasvoi.

– En enää häpeä osallistua erilaisiin yksinäisten ja vähävaraisten tilaisuuksiin, mutta ennen kuin minusta tuli Dueton puheenjohtaja, minulla oli huono itseluottamus ja kynnys osallistua oli korkea, Niina kertoo.

Kun kahden vuoden tauon jälkeen Paraisten Palokuntatalossa järjestettiin jälleen joulukuun puolivälissä iso jouluillallinen vähävaraisille, työttömille ja yksinäisille paraislaisille, Niina oli yksi vieraista. Perinteisen jouluaterian on aiemmin järjestänyt Kotisataman vapaaseurakunta, mutta tänä vuonna seurakunta sai apua myös Filadelfian seurakunnalta ja HWMedialta.

"Tänä vuonna jouluillallisella oli hyvä meininki"

– Tänä vuonna jouluillallisella oli hyvä meininki ja sai syödä kyllikseen. Toivon vain, että kynnys osallistumiselle olisi matalampi, jo monta vuotta jouluaterioihin osallistunut Niina selittää.

Se, että saat syödä itsesi kylläiseksi ja sinut kutsutaan jouluruoalle, ei ole ainoa asia joka houkuttelee ihmisiä vuosittaiselle jouluillalliselle. Sosiaalinen yhteisö on tärkeä myös monille yksinäisille ihmisille, varsinkin joulun aikaan. Sari Huovila vapaaseurakunta Kotisatamasta kertoo, että yksinäisille ja vähäosaisille tarkoitetut jouluillalliset järjestettiin ensimmäistä kertaa Paraisilla jo yli 20 vuotta sitten.

– Kaikki tapahtuu vapaaehtoisvoimin, ja tänä vuonna meillä oli hieman yli 60 vierasta. Ensimmäisinä vuosina järjestimme illallisen Ystävätuvassa, mutta nyt viime vuosina olemme syöneet illallisen Palokuntatalossa.

Kynnys osallistua on liian korkea

Suurin osa tämän vuoden jouluillallisen vieraista on keski-ikäisiä, ja lapsiperheet loistavat poissaolollaan. Niina huomauttaa, että tänä vuonna paikalla oli monta uutta kasvoa, mutta siitä huolimatta ??yhteisen aterian tarpeessa olevia on paljon enemmän, mutta kynnys osallistua on liian korkea. Niina itse kertoo osallistuvansa joskus yksin, joskus poikansa ja puolisonsa kanssa.

– En pidä joulusta enkä osta joululahjoja, paitsi muutaman joululahjan pojalleni. Sen sijaan panostan ruokaan.

Joulukuusta ei tule

Tänä vuonna Niina saa viettää joulua yhdessä poikansa ja puolisonsa kanssa. Joulukuusta ei tule - pienessä asunnossa ei ole sille tilaa. Hän tekee itse perunalaatikon ja seurakunnan ruokakassi sisältää yleensä laatikoita, riisiä, kahvia ja kynttilöitä, hän luettelee. Joululoman aikana Niina pelaa erilaisia ??pelejä yhdessä poikansa ja kumppaninsa kanssa.

– On surullista, että joulu on Suomessa niin yksityinen, koska monien yksinäisten ihmisten olisi hyödyllistä juhlia yhdessä ja kutsua toisiaan koteihinsa, Sari korostaa.

Niinalla on jouluksi vain yksi toive - ”että saan olla terve”.

Malin Johansson

Käännös: Tuuli Meriläinen