Uudet ja vanhat huoneet

Kun elämässä tapahtuu isoja tai ehkä jopa pieniä muutoksia, vaihdamme kuvainnollisesti huonetta.

Huoneet voivat olla isoja tai pieniä, kylmiä tai lämpimiä, tyhjiä tai täynnä laukkuja.

Elämä tarjoaa monia käänteitä ja huoneita: työpaikan vaihdoksia, muuttoja, surullisia muutoksia poislähtöjen ja jäähyväisten merkeissä, iloisia tapahtumia, ehkä lapsia ja lapsenlapsia, eläköitymistä.

Me ihmiset olemme erilaisia. Osa kirjaimellisesti janoaa muutosta ja seikkailua, uusia huoneita siis. Toiset eivät halua vaihtaa asian laitaa lainkaan, tuntuu hyvältä ja turvalliselta, että tapahtuu mahdollisimman vähän, ei mitään uusia huoneita kiitos!

Kun jättää taakseen huoneen ja astuu uuteen, jättää taakseen melkoisen joukon laukkuja, kynnys on liian korkea ja ovi liian kapea. Jotkut laukut jätetään mielellään, toiset olisi mielellään ottanut mukaan. Vanhoja työkavereita ja hyviä ystäviä ei voi missään tapauksessa ottaa mukaan matkalla eteenpäin. Vanhat arvot, vapaa-ajan harrastukset ja juurtuneet tottumukset voidaan laittaa syrjään.

Eräällä matkalla tapaamani vanhempi eläkeläinen valitti, että hänen on jatkuvasti nykyisin luovuttava siitä, mistä hän on aina pitänyt, sekä kroppa ja pääkoppa rajoittavat. Hän ei halunnut vaihtaa huonetta ja se huone, johon hän oli menossa, oli harmaa, kylmä ja pieni.

Se mitä hän ei nähnyt, oli se, että huoneessa, johon hän oli menossa, oli myös uusia ja jännittäviä laukkuja.

Uusia ystäviä, uusia iän vaatimuksiin sopivia harrastuksia kuitenkin lähes niin paljon kuin vaan mahdollista. Elämä tarjoaa paljon uutta, jos on sille avoin ja tottakai voi myös tukeutua osaan vanhoista, rakkaista laukuista uudessa huoneessa.

Me vaihdoimme huonetta, kun perheemme oli tuore, muutimme Pohjois-Norjaan koko omaisuutemme lava-auton lavalla.

Astuimme loistavaan huoneeseen: villi ja kaunis luonto, unohtumattomia hiihtoretkiä ja seikkailuja vuorilla, paljon uusia ystäviä, mutta toisaalta ei minkäänlaisia juuria ja historiaa uudessa huoneessamme.

Muutaman vuoden jälkeen odotti uusi, yhtä hieno huone – Parainen. Työ, uudet ja vanhat ystävät, yhteenkuuluvuus, eikä vähiten yhtä kaunis vaikkakin erilainen luonto.

Koimme, kuten useimmat ovat kokeneet, että kaikkea ei voi saada ja kaikella on oma aikansa. Mutta toimme mukanamme osan pienistä laukuista mukanamme vanhasta huoneestamme, joille saivat paikan uudesta. Helpointa mukaan otettavaa on opittu. Uudet arvot, oivallus siitä, että voi elää ja ajatella toisin ja nähdä asioita ja näkökulmia eri näkökulmista. Kaikki huoneet, jotka jätämme, jättävät jälkiä uusille.

Jos jätämme huomioimatta ikävät koronasulut, on maailma tänään paljon suurempi kuin se oli silloin, kun me teimme pienen retkemme. Useat opiskelevat, työskentelevät ja matkustelevat koko maailma huoneenaan. Jos ei matkusta fyysisesti, silloin matkustaa virtuaalisesti. Tämä on johtanut isompaan ymmärrykseen erilaisesta ja uudesta samanaikaisesti, kun se on näyttänyt sen arvon, joka meillä on huoneessamme siellä kotona.

Ikävä kyllä näemme myös päinvastaista suuntausta – halveksuntaa erilaiseen ja jopa vihaa niitä kohtaan, jotka eivät ajattele ja näe asioita samoin kuin itse näkee. Silloin ei näe sitä hyvää uudessa tai edes omassa huoneessa. Silloin näkee vain suljetun oven ja kuulee häiritseviä ääniä naapurihuoneesta.

Folke Öhman

Paraisten entinen kaupunginjohtaja 

Käänös: Timo Järvenpää