Perhepäivähoito merkittävässä asemassa

Paraisilla on tällä hetkellä yhteensä 17 perhepäivähoitajaa ja paikkoja teoriassa jopa 85 lapselle kodinomaisessa ympäristössä.

Perhepäivähoitaja Nina Dahlbergin luona on täysi vauhti päällä. Neljä 2–3 vuoden ikäistä pienokaista juoksee edestakaisin hakemassa yhtä sun toista tavaraa odottaen samalla äitiä tai isää, joka tulisi hakemaan hoidosta kotiin.

Yksi äideistä on jo paikalla, hän on kohta kaksivuotiaan Elinin äiti Charlotta Wiklén.

Dahlberg on työskennellyt perhepäivähoitajana vuodesta 2010 ja sitä ennen ryhmäperhepäivähoidon parissa.

– Alunperin haimme paikkaa juuri ryhmäperhepäivähoidosta, mutta kun emme saaneet paikkaa perhepäivähoito nousi ajankohtaiseksi. Alkuun olin hieman epäilevällä kannalla kun saimme perhepäivähoitopaikan. Ennen kaikkea mietin miten yksi ihminen ehtii pitäää silmällä jopa neljää lasta samaan aikaan, mutta olen yllättynyt positiivisesti, Wiklén sanoo.

Wiklén arvostaa perhepäivähoidon pienempiä ryhmiä verrattuna päiväkodin jopa 20 lapsen ryhmiin. Ja perhepäivähoidon piirissä olevilla lapsilla on aina varapaikka päiväkodissa, jos oma hoitaja on esimerkiksi sairaana tai lomalla.

– Ajattelin myös että olisi paljon helpompaa viedä molemmat lapset samaan paikkaan, mutta olen täysin vakuuttunut että Elinin on parempi olla pienessä ryhmässä kuin 20 muun kanssa vielä tässä iässä, Wiklén sanoo.

Wiklén arvostaa myös joustavuutta. Vaikka päivät ovat välillä pitkiä, hoitoajoista voi sopia ja niissä pystyy välillä joustamaan.

– Ja jos jokin tavara unohtuu hoitopaikkaan, sen voi jopa joskus hakea. Kun päiväkoti on kiinni, se on myös kiinni, hän sanoo.

Elin ja muut Dahlbergin luona hoidossa olevat lapset Alina, Alice ja Alexandra katselevat hieman ihmeissään sohvassa istuvaa toimittajaa, mutta eivät suuremmin tunnu välittävän minusta. Legorakennelmia tuodaan näytille, autoja ja puhelimia testataan ja muuun muassa kassakoneen virkaa hoitava lelutietokone kulkee kädestä käteen.

– Laulamme ja luemme paljon kirjoja. Lisäksi tulee tanssittua ja jumpattua eri muodoissa. Omat lapset ovat tavallaan kuin vanhempia sisaruksia päivähoitolapsille, täällä on kotoisaa ja kodinomaista. Tämä on ikään kuin varakoti, Dahlberg nauraa.

Päivittäisessä kanssakäymisessä on pitkälti kyse yhteispelistä, jakamisesta ja oman vuoron odottamisesta. Ruokapöydässäkin keskustellaan lasten kanssa.

Kun ollaan ulkona matka käy yleensä Myllymäen puistoon, jossa Dahlberg usein tapaa pari muuta kollegaa joilla on sama puisto ulkotoiminnan kiintopisteenä. Välillä käydään myös Ankkuripuistossa.

– Tämän lisäksi osallistumme normaalisti muihin aktiviteetteihin. Syksyllä olemme esimerkiksi nähneet teatteria, nähneet lucian esiintyvän ja pitäneet jumppatuokioita. Kalakamut ovat myös tulossa vierailulle kevään aikana, Dahlberg kertoo.

Joulun paikkeilla Dahlberg pyrkii järjestämään yhteisen ”joulujuhlan” lapsille ja heidän vanhemmilleen. Myös ennen kesätaukoa pyritään järjestämään jonkinlainen tapaaminen.

– Nämä jutut ovat tietenkin yksilöllisiä ja vaihtelevat perhepäivähoitajasta toiseen. Itse olen pitänyt näistä ja toivottavasti myös lapset ja vanhemmat, hän sanoo.

Miten tärkeä on hyvä henkilökemia perhepäivähoitajan ja vanhempien välillä?

– Onhan se tärkeä osa kokonaisuutta. Tapasimme Ninan viime maaliskuussa ja tutustuimme häneen. Pitää uskaltaa kysyä ja olla rehellinen kaikissa asioissa. Paljon on myös kyse siitä, miten vanhempi kohdataan, Wiklén sanoo.

Dahlberg on samaa mieltä. Toivomuksia voi olla loputtomiin, mutta mahdollisuuksien mukaan niihin pyritään myös reagoimaan.

– Parhaiten suhde toimii jos se on mahdollisimman luonteva, silloin uskaltaa myös kysyä ja kyseenalaistaa jos jokin asia tuntuu oudolta tai väärältä ilman että välitön reaktio olisi vaistomainen puolustautuminen, itse opettajana työskentelevä Wiklén sanoo.

– Yhteispeli vanhempien kanssa on aina toiminut hyvin, pitää osata sekä ottaa että antaa, Dahlberg painottaa.

Perhepäivähoitajalla voi olla enintään neljä lasta kokopäiväisessä hoidossa ja yksi puolipäivähoidossa. Tällä hetkellä Dahlbergin ryhmä on ikäjakaumaltaan melko samansuuntainen, mikä osittain helpottaa toimimista. Perhepäivähoidossa on käytössä sivistyslautakunnan hyväksymä varhaiskasvatussuunnitelma.

– Itse pidän siitä, että lapset voivat olla kuin toisessa kodissa, varsinkin kun he ovat vielä pieniä. He saavat olla mukana tekemässä, valmistamme ruokaa, leivomme ja täytämme tiskikoneen, Dahlberg sanoo.

Mikael Heinrichs

050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Lue myös: