Sotaveteraanit juhlistivat tasavuosia – ehkä viimeistä kertaa?

Siirtyminen aktiivisesta veteraaniyhdistyksestä perinneyhdistykseksi on monella veteraaniyhdistyksellä lähiaikoina edessä – niin myös Paraisilla.

Tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan viettävän Paraisten sotaveteraanien kohdalla tämä pätee myös. Yhdistyksen tapahtumiin osallistuu yhä vähemmän rintamaveteraaneja – ja yhdistyksen puheenjohtaja Reino Juslin sekä sihteeri Stig-Göran Byskata epäilevät ettei yhdistyksen 60-vuotisjuhlia enää järjestetä.

– Tai ainakin ne järjestetään täysin toisessa muodossa, sillä luonnon laki vaatii omansa, Byskata toteaa.

Viking Karlsson on tätä nykyä yhdistyksen ainoa rintamastatuksen omaava hallituksen jäsen.

Yhdistys alkaa seuraavaksi keskittymään tulevan rakentamiseen ja suunnittelemiseen, eli perinneyhdistystoimintaa. Vastaavia keskusteluja käydään lähes kaikissa alueen sotaveteraaniyhdistyksissä.

– Perinneyhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä on itsenäisyyspäivän, veteraanipäivän sekä kaatuneitten muistopäivän muistamiseen liittyvät asiat. Lisäksi kaikille veteraaneille on suotava arvokkaat hautajaiset, 20 vuotta yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Juslin linjaa.

Tänä kesänä yhdistyksellä oli 44 veteraanijäsentä, joista 9 oli rintamalottaa. Heidän lisäkseen jäsenistöön kuuluu kannatusjäseniä. Kokonaisjäsenmäärä tällä hetkellä on 129.

– Saaristossa on omat yhdistyksensä eivätkä kaikki veteraanit tietenkään ole yhdistyksen jäseniä. Ja tuo kesän lukema on itse asiassa pienentynyt jo, Byskata sanoo.

Kannatusjäsenten osalta ei ole olemassa erillistä kriteeristöä, vaan kuka tahansa saa maksaa jäsenmaksun ja osallistua yhdistyksen toimintaan mikäli haluaa.

– Jos haluaa ja aikoo tehdä jotain sotaveteraanien hyväksi, se on tehtävä nyt. Ja kansainvälisessä vertailussa Suomessa onkin tehty todella paljon, Juslin muistuttaa.

– Kaupungin sosiaalitoimella on myös tiedot kaikista veteraaneista, myös heistä jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä. Eräs meidän tärkeimmistä tehtävistämme on kotiavun tarjoaminen veteraaneille. Siihen sisältyy esimerkiksi siivousta ja muita kotitöitä, Byskata sanoo.

Sotaveteraanien veljesliiton paikallisyhdistyksellä on vastaavaa toimintaa, mutta kyseessä on siis kaksi täysin erillistä yhdistystä – vaikka yhdistykset usein mielletään yhdeksi ja samaksi.

Virkistyspuolen toiminta keskittyy vahvasti ystävyysyhdistyksiin suuntautuvilla vierailuihin sekä kirkkopäiviin. Vierailuja tehdään aina Kirkkonummelle asti.

– Viisi-kuusi vuotta sitten Norrvallaan kuntoutukseen matkasi vielä 7–8 pariskuntaa, mutta se osa toiminnasta on oikeastaan loppunut. Kovinkaan moni ei enää jaksa lähteä kuntoutuksiin, toteaa Viking Karlsson joka osallistui itse vielä vähän aikaa sitten vesijumppaan Paraisilla.

Yhdistyksen tuoreessa historiikissa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta ja esitellään kuvin ja tekstein erilaisia vierailuja, joita yhdistyksen nimissä on vuosien varrella tehty.

– Tänä päivänä eräs suuri ongelma piilee siinä, että valtiolta tulevat määrärahat on usein korvamerkitty esimerkiksi kuntoutustoimintaa varten. Kun moni ei enää jaksa lähteä kuntoutuksiin, rahat jäävät käyttämättä ja palautetaan, Byskata sanoo.

– Sellaistakin sattuu, ettei apua oteta vastaan kun on tottunut pärjäämään omillaan. Vaihtoehtoisesti kaikki omaiset eivät välttämättä edes tiedä tarjolla olevasta avusta, Byskata sanoo.

Kaksikielisen Pargas krigsveteraner r.f. - Paraisten sotaveteraanit -yhdistyksen 50-vuotisjuhlia vietettiin lauantaina 11.11. Odd fellow -talolla.

Mikael Heinrichs

050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi