Yksi tavallinen päivä lisää
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Pääsiäinen on ovella. Tämä tavallista pitempi viikonloppu merkitsee minulle aikaa olla perheen ja sukulaisten kanssa ja aikaa sellaiseen, joka jää normaalina viikonloppuna puolitiehen.
Yksi nuorempi henkilö, joka tietää että kirjoitan silloin tällöin lehteen, pyysi äskettäin minua kirjoittamaan että viikonloppujen tulee aina olla kolmen päivän pituisia. ”Onhan kai niin että ne päättävät, jotka kirjoittavat lehdissä?” Tämä herätti ajatuksia. Kuka oikeastaan päättää miten asioiden pitää olla? Mistä voin itse päättää? Mitä tekisin toisin jos viikonloput todella olisivat kolmen päivän mittaisia? Itse asiassa joskus voi tuntua siltä että arkipäiviä voisi olla vähän enemmänkin. Niitäkin.
Elämäntilanteesta riippuen arjen ja pyhän välinen ero (sen kokeminen) vaihtelee. Kysyn itseltäni eikö kaikilla kuitenkin ole perustavanlaatuinen tarve ilmoittaa: Nyt olen vapaa. Nyt teen niin kuin haluan. Päätän itse! Mutta miksi sitten on niin vaikeaa ajatella samoin arjesta? Ok, ehkä ajatus vapaana olemisesta ei toimi kaikissa tilanteissa, mutta useana arjen hetkenä olemme myös täysin vapaita. Haluan väittää että me kaikki, joka päivä, tarvitsemme tietyn määrän ”minä päätän itseä”.
Joissakin elämänvaiheissa olen kokenut sunnuntaiahdistusta. En pystynyt nauttimaan sunnuntaista koska olin vain huolissani maanantaista ja surullinen siitä että viikonloppu pian päättyy. Minulla on myös tuttuja, jotka eristäytyvät loman lopulla koska ovat onnettomia kun loma loppu.
Silloin haluan kysyä: Mitä voit tehdä vaikuttaaksesi tähän? Mitä sisältyy vapaa-aikaasi, joka menee mielestäsi täysin hukkaan arkena? Voiko arkeen poimia jonkun ainesosan pyhästä? Tähän on olemassa kulunut sanonta: tuoda kultareunus arkeen. Pitääkö meidän panostaa kaikki kultaus viihtyisään perjantai-iltaan vai voiko sitä levittää tasaisemmin koko viikolle?
Itse asiassa esimerkiksi maanantain ja sunnuntain välinen ero on todella pieni. Saattaa olla että heräyskellokin soi samaan aikaan jos kuulut niihin vanhempiin, joiden pitää lähteä aikaisin sunnuntaiaamulla lasten kanssa johonkin urheiluotteluun. Mutta on kuitenkin jotain siinä miten TUNNEMME sen mikä erottaa päivät toisistaan.
Ehkä emme voi päättää että tästä lähtien viikonloput ovat kolmen päivän pituisia – vaikka kuulummekin niihin jotka kirjoittavat PK:ssa – mutta voimme päättää asenteestamme. Ja voimme poimia mukaan jotain joka saa meidät tuntemaan vapautta myös tavallisina päivinä.
Tove Hagström