Historiavaje

Yksi oppilas vastasi: se on kuvattu mustavalkoisena.

Ei – aikakäsityksillä ja historiallisilla yhteyksillä ei ole helppoa ala-asteella. Uskon silti, että historian tietämys ja ennen kaikkea ymmärrys tulee iän myötä. Mutta valitettavasti ei aina eikä kaikille.

Valitettavasti aina silloin tällöin näkee kauhuesimerkkejä aukoista historian tietämyksessä. On niitä, jotka kieltävät holokaustin ja on niitä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka huonosti on mennyt, kun demokratia on saatu pois pelistä.

Aivan liian useat haluavat maalata radikaalin nationalistisen kuvan historiastaan, vääristyneen todellisuuden, missä ympäröivän maailman vaikutus vähenee ja pyyhitään pois.

Jos minulta kysytään, historia on koulussa ehdottomasti tärkeimpien aineiden joukossa. Jos ei osaa eikö ymmärrä omaa eikä toisten historiallista taustaa, eksyy sekä tänään että huomenna.

On olemassa historiallisia saavutuksia, joiden päälle meidän ehdottomasti pitäisi rakentaa ja on olemassa historiallisia epäonnistumisia, joita ei koskaan pitäisi toistaa. Historia on tietoa, mutta ennen kaikkea kaiken ymmärtämistä ympäröivästä maailmasta.

Ehkä ei ollut niin tärkeää oppia Epinamondan kaltevaa linjaa tai muita sotateknisiä elementtejä antiikin historiasta, mutta lukeminen antiikista ja sen mytologisesta maailmasta on yksi parhaista muistoista koulun oppitunneilta. Ehkä niistä tuli oman maailmankuvani palapelin palasia ymmärtämättä niitä koskaan.

Historian opetusohjelma on aina ollut räjähdysaltis. Stalin piti huolen, että kuvat Neuvostoliiton johtajasta muuttuivat sen mukaan, kenet hän lähetti kuolemaan Siperiaan, ne retusoitiin oppikirjoista ja vain Stalinin totuutta opetettiin.

Valitettavasti raidat eivät ole kokonaan kadonneet ja naapurin kuva Suuresta isänmaallisesta sodasta ei ole täysin sama kuin meillä on esimerkiksi talvisodasta.

Maailma on täynnä valtioita, jotka enemmän tai vähemmän vääristävät muun maailman kuvaa ja kaunistavat omia hallitsijoitaan. Olemme ehkä tietoisia, että tämä tapahtuu netin fake newsien ja muiden medioiden kautta, mutta se tapahtuu myös aivan liian usein koulujen opetuksessa objektiivisen oppisuunnitelman varjolla.

Mutta me sitten? Me, jotka näemme itsemme objektiivisen historian esitaistelijoina tieteeseen perustuen? Melko hyviä voi ehkä sanoa, mutta on aina syytä olla kriittinen.

Esimerkiksi ruotsalaisuuden ajan poisjättäminen, ennen vuotta 1809, on asenteellista. Se vähentää ymmärrystä Suomesta osana Pohjolaa ja se heikentää ymmärrystä yhteisestä pohjoismaisesta kulttuuriperinnöstä. Kenen edun mukaista se on?

Sisältääkö oppisuunnitelma rikkaiden maiden historiaa vai opimmeko myös muita kulttuureja? Näemmekö siirtomaiden historian oikeiden silmälasien läpi?

Luemmeko miesten tai naisten, köyhien vai rikkaiden historiaa? Historian aineen oppisuunnitelmaa tehtäessä täytyy esittää monta kysymystä. Yksi asia on varmaa: Historia on ja tulee olemaan tärkeä aine koulussa, aine, jota ei saa heikentää. Historiavaje on yksinkertaisesti vaarallista.

Silloin asetumme alttiiksi vääristyneelle propagandalle ja salaliittoteorioille ilman, että olemme saaneet perusvalmiutta ymmärtää asiayhteyksiä ja paljastaa vääriä sanomia.

Historialliset kuvat voivat olla otettuja mustavalkoisella filmillä, mutta maailma ei ole mustavalkoinen. Sen me voimme oppia historiasta.

Folke Öhman

Paraisten entinen kaupunginjohtaja

Käännös: Timo Järvenpää