Mitä pitää tehdä, kun energia on loppunut?
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Tavallaan me olemme nyt meidän tilallamme keskellä pikkulasten vuosia uuden navettamme kanssa, se vaatii erittäin paljon huomiotamme. Tietysti lapsemme ovat myös vain 7- ja 9-vuotiaita, joten täysin omavaraisia eivät ole hekään.
Uusi investointi vie oman aikansa ennen kuin se pääsee käyntiin täydellä teholla ja joskus uusien tilojen käyttöönotto toimii paremmin ja joskus hieman vähemmän hyvin. Jos lisäksi yhtälöön tulee tekijöitä, jotka vaikuttavat eläviin olentoihin, voi se olla hieman vaikeaa. Varsinkin, kun se elävä olento, ”maanviljelijä”, alkaa taipumaan ja menettämään halunsa, tulee yhtälöstä todella vaikea.
Mitä pitää tehdä, kun energia on loppunut?
Jotkut saattavat ajatella, että on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja piristyä siten, että kaikki järjestyy. Valitettavasti auttaa harvoin sellaista, joka on todella ajanut itsensä seinään, että muistutetaan, että pitää vain jaksaa. Me, joilla on eläimiä, emme voi tietenkään jättää työtämme tekemättä, osittain siksi, että eläimet eivät pärjää ja osittain siksi, että uusi investointi pitää saada toimimaan, jotta se tuottaa rahaa.
Monet yritykset taistelevat vastaavien ongelmien kanssa ja niiden on vaikea selviytyä.
”Ruuhkavuosien” navetan pitäminen ei ehkä ole kovin erilaista verrattuna yritykseen, jossa on paljon työntekijöitä. Me olemme vastuussa lehmistämme. Valitettavasti lehmät eivät voi aina kertoa, mikä on vialla, vaan niiden ymmärtäminen on kiinni meidän tietämyksestämme ja kokemuksestamme ymmärtää niitä. Onneksi meidän eläimemme ovat toivotulla tavalla kommunikoineet kanssamme, miten ne viihtyvät ladossa. Meillä on tällä hetkellä parempi tuotanto kuin olemme toivoneet, eläinten terveys on myös parempi kuin ennen. Mutta silti olemme täysin lopussa.
Talvi on yleensä se vuodenaika, kun me maanviljelijät keräämme hieman voimia ennen seuraavaa viljelykautta ja se koskee myös eläintuottajia. Tänä talvena meidän olisi pitänyt ehkä miettiä sitä ja nukkua pari kuukautta jaksaaksemme seuraavana vuotena. Nukkumisen sijaan olemme tehneet lisätöitä itseämme helpottavan tekniikan kanssa.
Onneksi on monia, jotka auttavat sekä isoissa että pienissä asioissa, ja että hyväksymme sen, että täytyy nostaa kädet ylös ja avun pyytäminen voi välillä olla joskus vaikeaa monelle yrittäjälle. Meillä on onni, että vanhempi sukupolvi sekä voi että haluaa auttaa, lisäksi on sekä sukulaisia että ystäviä, jotka haluavat tehdä työtä kanssamme.
Myös Suomen maatalouden korvausjärjestelmä on helpottanut työtämme, kun toinen osapuoli maanviljelijäpariskunnasta oli sairauslomalla. Vastuu on kuitenkin edelleen meidän.
Joten tärkeintä, kun ei enää jaksa, on, että hyväksyy asian laidan ja sen jälkeen yrittää viestiä siitä, että voi saada sekä apua että ymmärrystä.
Loppujen lopuksi on edelleen melko leimallista puhua jaksamisesta Suomessa.
Antte Johansson
Maanviljelijä Heisalasta
Käännös: Timo Järvenpää