Olenko minä saaristolainen vai saaritonttu?
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Ehkä saaristolainen on joskus enemmän mieliala kuin kuvaus kotiseudusta? Saaritonttu olen joka tapauksessa ollut keväästä lähtien, jolloin melkein kaikki luottamustoimiin liittyvät tehtävät siirtyivät digitaalisille alustoille. Kuvaus saaritontusta on sopiva, koska olen löytänyt uusia risteyksiä ja kauppoja melkein joka kerta, kun olen käynyt Malmilla viimeisen puolen vuoden aikana.
Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että lähes kokonaan missasin liikennehidasteet Kuusistonsalmen kallioleikkausten kohdalla.
Ainakin silloin on saaritonttu, kun olet sitä mieltä, että on hienoa, kun tulee syksy ja saa olla entistä enemmän yksin, kun ajaa veneellä Saaristomerellä, eikä tarvitse välittää purjeveneiden väistämissäännöistä.
Me modernit saaritontut olemme digitalisaation seurauksena loppujen lopuksi hieman sivistyneempiä verrattuna entisaikojen tonttuihin, jotka tulivat Malmille vain muutaman kerran vuodessa. Joskus saa edelleen vastata kysymyksiin, kuinka vaikeaa meille on ollut tulla Malmille, vaikka meillä on ollut yhteysalukset jo vuodesta 1987, mutta aivan yhtä usein osa ihmettelee sitä, että ajamme veneellä niin kauan kuin on avointa vettä.
Mutta olemmeko silloin saaristolaisia, vaikka asumme ”vanhalla” Paraisilla? Kuinka vaikeaa kanssakäynnin pitää olla tai kuinka tonttumainen pitää olla ollakseen täysimittainen saaristolainen? Itse olen huomannut, että saaristolaisuudestasi voidaan väitellä hieman eri tavalla eri paikoissa.
Ammattiveljille Savossa tai Pohjanmaalla vaikuttaa olevan valtavan eksoottista vain se, että asuu saarella ilman kiinteää tieyhteyttä, joten heille ajatus maitotilan pitämisestä saarella on täysin mahdotonta.
Toisille turunmaalaisille et ole aivan yhtä aito saaristolainen, koska Heisala sijaitsee vanhalla Paraisilla ja olemme suhteellisen lähellä Malmia ja Turkua. Sitten voin joskus (joillekin ärsyttävällä tavalla) kysyä, onko joku sitten saaristolainen, jos asuu saarella lauttamatkan päässä kaikkine palveluineen kuten kirkko ja kauppa?
Saaristolaisen mielialaa on vaikea kuvata, mutta ehkä on hieman kyse periaatteesta, kun vastustaa lauttojen aikataulujen muutoksia tai väittää, että kaikki säästä poliitikkoihin oli paremmin entiseen aikaan.
Joten ei, en usko, että saaristolaisen mieliala olisi niin huono.
Mutta saaritonttuna oleminen on nyt uusi normaali, kun emme voi matkustaa tai olla tekemisissä toisten kanssa. Saaritonttuna voi hyvällä omallatunnolla pysyä kotona ja olla tietämätön Malmin liikennejärjestelyistä.
Saaritonttu on todennäköisesti täysin tyytyväinen siihen, että yhteysalukset ovat täynnä autoja, koska se tarkoittaa sitä, että on olemassa syy pitkällä tähtäimellä parempiin aikatauluihin. Siksi olen alkanut miettimään, onko saaristolaisuus mielentila, kun taas saaritonttu itse asiassa kuvaa meitä, jotka sekä asumme että työskentelemme saaristossa.
Antte Johansson
Maanviljelijä Heisalasta
Käännös Timo Järvenpää