Yhdistysvoimaa
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Jotta syntyisi aitoa yhdistyshenkeä ja yhdistysvoimaa, tarvitaan idea tai ihanne, jonka ympärille yhdistää pyrkimyksiään. Voidaan ajatella, että yhdistysten runsas määrä viittaa siihen, että yhdistyksiä perustetaan yhdistysten itsensä vuoksi, mutta ilman sääntöihin kirjoitettua tarkoitusta yhdistystä ei voi syntyä. Tavoite voi tietysti olla epämääräinen, kuten elämännautiskelijoiden kerääminen hauskoihin illanviettoihin – tai tylsien henkilöiden kerääminen hyödyttömästi tuhlaamaan aikaa. Kumpikaan tavoite ei kuitenkaan tuottaisi elinvoimaista yhdistystä, sillä kummankaan pyrkimykset eivät vaadi järjestäytynyttä muotoa. Yrittää saa kuitenkin vapaasti!
Perustuslakiin perustuvan yhdistymisvapauden ansiosta pitkään, itsenäiseen maahamme mahtuu lukemattomia ideoita, ihanteita ja pyrkimyksiä. Se on todellinen rikkaus ja vahvuuden osoitus demokraattiselle kansakunnalle kuten Suomelle.
Huomenna juhlimme Suomen itsenäisyyspäivää, ja se herättää ajatuksia. Kansakunta on tavallaan itsessään yhdistys, mutta samalla myös yhdistysten yhdistys, laaja kirjo ideoita ja ihanteita – liitto! Sana liitto tarkoittaa sekä kattojärjestöä että sopimusta. Tasavalta on meidän liittomme yhtä paljon kuin perustuslaki.
Vaikeina aikoina kansa on erilaisista ideoista ja ihanteista huolimatta voinut yhdistyä ja keskittää voimansa samaan tavoitteeseen – elämännautiskelijat ja tylsät ihmiset sekä kaikki muut kansalaiset. Tämä on korostunut erityisesti itsenäisyyspäivämme juhlinnassa, joka on pitkälti keskittynyt vaikeiden sotavuosien 1939–1944 aikana tekemiimme koviin ponnisteluihin. Tämä kertomus jos mikä on pystynyt yhdistämään maamme sukupolvesta toiseen. Se antaa voimaa, syvemmän merkityksen itsenäisyyspäivän juhlaan. Mutta kuinka kauan kestää, kunnes kollektiivinen muisti himmenee veteraanien rivien harvetessa vuosi vuodelta? Vuodenvaihteessa maan veteraanijärjestöjen toiminta päättyy. Eräs aikakausi Suomen yhdistyshistoriassa päättyy. Samaa yhdistymisen tarvetta ei enää ole olemassa.
Vaikeina aikoina kansa on erilaisista ideoista ja ihanteista huolimatta voinut yhdistyä ja keskittää voimansa samaan tavoitteeseen – elämännautiskelijat ja tylsät ihmiset sekä kaikki muut kansalaiset.
Ovatko tulevaisuuden itsenäisyyspäivän juhlan ytimessä uudet perinneyhdistykset? Vai syntyykö uusia kansallisia pyrkimyksiä, uusia kertomuksia, joiden ympärille laaja yleisö yhdistyy? Sen näyttää tulevaisuus. Vietettiinhän itsenäisyyspäivän juhlaa jo ennen sotavuosia? Miltä se näytti?
Paikallislehdestä 100 vuoden takaa selviää, ettei Paraisilla vuonna 1924 järjestetty erityisiä juhlia. Kirkossa pidettiin hartaushetki klo 12. Elokuvateatteri palokunnantalossa näytti jännittävän elokuvan ”Kuoleman rotko” pääosassa Luciam Albertiniini. Tuntematon sotilas oli tietysti tuolloin tuntematon käsite. Turussa järjestettiin kuitenkin varsinainen itsenäisyysjuhla palokunnantalolla, ja juhlissa oli sekä orkesterimusiikkia, puheita että diakuvia – ja tietysti Maamme-laulu. Juhlan järjesti tietysti yhdistys: suojeluskunta (toinen päättynyt luku yhdistyshistoriassa). Vasta vuonna 1937 itsenäisyyspäivästä tuli vapaapäivä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!