Elämä ilman Kiinaa

Alva herää aamuyöllä sinnikkääseen uneen. Uni laskeutuu sängyn reunalle ja unen Lycra-siivet kahisevat kevyesti. Uni kallistaa päätään ja sanoo jotain hymyillen (tai ehkä se on irvistys). Alva hapuilee sängynlampun katkaisijaa ja hänen silmälasinsa putoavat lattialle.

– Olen kuullut, että suosit paikallisesti valmistettuja tuotteita … Et pidä halvoista Kiinasta tulevista tuotteista ja valitat pitkistä kuljetuksista. Ja väität, ettet koskaan ostaisi mitään Temusta!

Uni ristii kätensä ja kohottaa kulmakarvojaan. Mekko kimaltelee, hiukset ovat luonnottoman kiiltävät ja violetit, ja hän tajuaa, että uni näyttää keijulta. Oikeastaan muovikeijulta, joka on peräisin tyttären lelukorista.

– No?

Seuraa hermostunut hiljaisuus.

– Kyllä, se pitää paikkansa, Alva mutisee.

Uni (tai keiju) nauraa. Alva huomaa, että unen mekko näyttää olevan väärinpäin, ja kauluksen tarranauha on irtoamaisillaan. Alva ojentaa kätensä koskettaakseen mekkoa. Se on yhtä pehmeä kuin turkki, kuinka outoa se onkaan …

– Niin, ja mitä löytyy lasten joulusukista joka aamu? Eivätkö ne ole kumisia ankkoja, puristeltavia leluja ja väärennöslegoja, jotka olet ostanut juuri Temusta? Muovailuvahaa ja paljetteja, koska ne olivat niin halpoja ja koska lasten "täytyy saada jotain ilonaihetta joka aamu"?

– Ah, niin… ne ovat vain pikkuesineitä. Ne ovat samoja asioita kuin Jula-myymälässä, vain halvempia. Muuten tuen oikeasti paikallisesti tuotettuja tuotteita, se on tärkeää paikalliselle taloudelle. Mieluiten Suomessa tai Euroopassa valmistettuja… tai ainakin yleensä. Ja ostan laatutuotteita, jos niitä on saatavilla. Ekologinen jalanjälkeni on todella pieni. Oikeasti, ihan totta!

Alva ajattelee yöpöydällä olevaa puhelintaan. Voiko unta valokuvata? Siinäpä olisi jotain Instagramiin laitettavaa.

Unen jalka vipattaa ärtyneesti. Jalassaan hänellä on punainen muovikenkä, ja toisessa keltainen.

Koko tämän päivän sinun on elettävä ilman ainuttakaan, sanotaan vaikka, Kiinasta peräisin olevaa tuotetta. Kaikki sieltä peräisin oleva katoaa – nyt!

– Tänään saat haasteen. Koko tämän päivän sinun on elettävä ilman ainuttakaan, sanotaan vaikka, Kiinasta peräisin olevaa tuotetta. Kaikki sieltä peräisin oleva katoaa – nyt!

Uni kohottaa kauniin kätensä ja napsauttaa neljällä sormellaan. Sen jälkeen hän hälvenee hiljalleen pois.

Alva kääntyy nopeasti etsiäkseen Huawei-puhelintaan. Puhelin on poissa! Niin muuten on pyjamakin. Alva kietoo nopeasti alastoman kehonsa lakanaan ja huomaa, että peitto ja patja ovat poissa. Jäljellä on vain lakanat. Puuvilla on ehkä Intiasta, Alva ajattelee kiitollisena. Hän etsii silmälasejaan… mutta nekin ovat poissa.

Nyt Alva kiroaa. Hän nousee sängystä ja aikoo työntää jalkansa Aino-tohveleihinsa. Ei niitä ole. Hän haparoi ovea kohti sytyttääkseen lampun. Ei tapahdu mitään. Siinä, missä lamppu oli, on vain reikä.

– Hitto, mikä painajainen, Alva ajattelee ja miettii, veikö uni myös sähkökaapelit seinistä.

Koska rullaverhot ovat kadonneet, aamun sarastus antaa Alvalle mahdollisuuden pukea päälle jotain, mikä ei ole kadonnut. Pukeutuneena Bangladeshissa ommeltuihin villakalsareihin ja mummon Islanninlampaan villasta neulomaan villapaitaan ja sukkiin, Alva hiipii keittiöön.

Nyt hän tarvitsee ison kupin kahvia miettiäkseen seuraavaa siirtoaan. Hän yrittää ottaa kupin laatikosta, mutta laatikko on tyhjä, lukuun ottamatta pojan taidekerhossa tekemää vinokahvaista savikuppia. Vedenkeitin on poissa, samoin tiskipöydän allas. Ja kattilat ja koko kaasuliesi, jota hän rakastaa niin paljon. Ja jääkaappi, ruoka makaa hujan hajan. Pieni lihapulla vierii lattialla.

Olohuoneessa joulukuusi makaa vihreänä ja komeana lattialla ilman ainuttakaan kuusenkoristetta, valosarjaa tai muovitonttua. Vesilätäkkö paljastaa, missä joulukuusen jalka oli.

– Lupaan, etten enää koskaan osta mitään Temusta! Alva huutaa.

Ja silloin hän herää. Hänen kissansa istuu hänen vierellään sängyssä ja tuijottaa häntä.