Uusi vuosi, jälleen kerran
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Yritän totutella kirjoittamaan 2025. Uusi vuosi, johon kaikki asettavat toiveensa – joka vuosi toivomme, että siitä tulisi parempi. Uusia alkuja, uusia haasteita alkaen tammikuun 1. päivästä.
Usein ero ei kuitenkaan ole kovin merkittävä; maailma ei muutu juurikaan yhdessä yössä (onneksi), ja olemme samoja ihmisiä kuin joulukuussa. Toiset kulttuurit juhlivat uutta vuottaan eri aikoina, joten sinänsä ei ole väliä, milloin lupaamme parantaa tapojamme tai korjata puutteitamme.
Uudenvuodenlupauksemme kestävät vaihtelevan ajan – joskus pidempään, joskus lyhyemmän hetken. Liian aikaisin luovuttamisesta voi seurauksena olla huono omatunto (jos sellainen sattuu olemaan). Ehkä häpeää itseään ympäröivien ihmisten edessä, vaikuttaa epäluotettavalta ja saa kuulla ilkkuvia kommentteja, kuten ”mitäs minä sanoin”. Silloin uusi vuosi ei tunnu paremmalta millään tavalla.
Monilla meistä on valitettavasti taipumus antaa periksi – selkäranka taipuu helposti, omaatuntoa ei tarvitse kantaa, koska sitä ei koskaan käytetä. Olemme taitavia sivuuttamaan omat heikkoutemme ja tallaamme eteenpäin. Keksimme sydäntä raastavia tekosyitä ja verukkeita, lykkäämme asioita ja huijaamme, koska emme pidä kiinni lupauksistamme.
Sitten on toki niitä harvinaisia taistelijoita, jotka pysyvät tiukasti kiinni lupauksissaan – niin itselleen kuin muillekin. Kärsivällisesti ja suunnitelmallisesti he toteuttavat tavoitteensa. Jos he ovat luvanneet lopettaa tupakoinnin, he pureskelevat vimmaisesti nikotiinipurkkaa, vaikka se todennäköisesti maistuu hirveältä. Lupaus on lupaus. He kirjaimellisesti purevat hammasta.
Tänä vuonna mikään ei tunnu erityisen vakaalta; maailma on muuttumassa. Ei parempaan, vaan päinvastoin, huonompaan suuntaan. Yhä useammin esiin nousee rumia kasvoja, jotka kantavat mukanaan pahoja aikeita ja suuria summia rahaa. Mahtavat miehet ohjaavat marionettejaan, jotka puolestaan hallitsevat maailman suurimpia valtakuntia. Punainen nappi, joka voi tuhota koko maapallon, on mielipuolten käsissä. Kauhun tasapaino horjuu, ja olemme lähellä maailmansotaa.
Täällä, pienellä Paraisilla, porskutamme kuitenkin eteenpäin. Ehkä estääksemme itseämme joutumasta paniikkiin, jatkamme elämäämme kuten ennenkin: kinastelemme pikkuasioista, huokailemme huonon talven takia, valitamme kaupungista, vertailemme, kuka kokee eniten epäoikeudenmukaisuutta, ja pohdimme, oliko ennen kaikki paremmin, pitäisikö Kauppiaskadulla olla enemmän elämää ja miksei täällä tapahdu mitään.
Täällä, pienellä Paraisilla, porskutamme kuitenkin eteenpäin. Ehkä estääksemme itseämme joutumasta paniikkiin, jatkamme elämäämme kuten ennenkin: kinastelemme pikkuasioista, huokailemme huonon talven takia, valitamme kaupungista, vertailemme, kuka kokee eniten epäoikeudenmukaisuutta, ja pohdimme, oliko ennen kaikki paremmin, pitäisikö Kauppiaskadulla olla enemmän elämää ja miksei täällä tapahdu mitään.
Ehkä meidän pitäisi olla iloisia ja kiitollisia tästä tilanteesta ja omistaa vuosi 2025 sille, että olemme ystävällisiä toisillemme ja kaikelle elävälle. Nauttisimme rauhallisesta pikkukaupungin elämästä niin kauan kuin vielä voimme.
Kohti kevättä!