Saaristomeren kevätsiivous
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Saaristomeri on kuin tyypillinen suomalainen autotalli. Se on muinaisten kertomusten mukaan joskus ollut puhdas ja siisti. Kun se rakennettiin, pinnat tuoksuivat raikkaalta ja sisällä oli tilaa liikkua. Pikkuhiljaa nurkkiin alkoi kertyä työkaluja, renkaita ja sekalaista romua. Samalla talon isännän keskivartalo turposi ja tila kävi päivä päivältä ahtaammaksi. Siivoaminen tässä vaiheessa olisi niin massiivinen urakka, ettei sitä kannata edes aloittaa. Satunnaiset öljyvuodot pelästyttävät silloin tällöin, mutta niistäkin selvitään kevyellä pyyhkäisyllä. Talli on omistajilleen tärkeä ja rakas. Se on myyntivaltti, kun torppa laitetaan kiertoon.
Vertaus ehkä ontuu, mutta on totta, että Saaristomeri ei voi hyvin. Pohjasta loppuu happi ja myrkylliset levät latistavat lomatunnelmaa keskikesällä. Ilmaston lämpenemisen myötä pakkasukolta jäävät haulit piippuun talvisin, ja kevättulvat huuhtovat lietteet jokien kautta mereen. Satelliittikuva on kuin sateen kastelema vesivärimaalaus. Ruskea väri valuu sinisen merenlahden ylle peittäen sen kauttaaltaan. Ravinnekuormat kohisevat huviristeilijöiden alla, kun ne uhmaavat aaltoja aavoilla selillä.
Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan Saaristomerelle päätyvästä ihmisperäisestä fosforista 87 % syntyy maataloudesta. Suurimmaksi osaksi se johtuu suoraan tai välillisesti eläinteollisuudesta. Ravinteet kiihdyttävät rehevöitymistä, joka kasvattaa leviä ja pahentaa happikatoa. Runsas levän määrä aiheuttaa sisäistä kuormitusta ja lisää hapen tarvetta. Viheliäinen noidankehä on valmis.
Me saaristolaiset olemme valitettavasti saaneet todistaa meren tilan muutoksia hyvin konkreettisesti. Kuuntelen kateellisena vanhemman polven tarinoita Airiston kirkkaista vesistä ja hiekkapohjaa tonkivista kampelanpoikasista. Kun käyn onkimassa siikoja keväisin, tähyilen masentuneena kiviä, jotka ovat ruskean rihmalevämössön peitossa. Pohja on kuin risteilylaivan tunkkainen kokolattiamatto, joka ei pikaisella pintapesulla puhdistu.
Kun maalaispitäjän huoltoaseman kassalta kuuluu ääni: ”Onko teillä mitään vegaanista?”, alkavat tarjoilijan ja kanta-asiakkaiden palleat paisua ja silmät pyöriä kuin oven pielessä oleva hedelmäpeli, jonka kolikkoaukkoa syöttää joku onneton peliriippuvainen.
Kun maalaispitäjän huoltoaseman kassalta kuuluu ääni: ”Onko teillä mitään vegaanista?”, alkavat tarjoilijan ja kanta-asiakkaiden palleat paisua ja silmät pyöriä kuin oven pielessä oleva hedelmäpeli, jonka kolikkoaukkoa syöttää joku onneton peliriippuvainen. Tunteet ovat pinnassa. Perinteiset elinkeinot ovat vaarassa muuttua tai hävitä kokonaan, kun eläinteollisuuden ongelmia aletaan suitsia. Asiakas tietää, että yksi parhaista keinoista helpottaa Saaristomeren ravinnekuormitusta on vähentää lihaperäisten tuotteiden kulutusta. Yrittänyttä ei laiteta, mutta yrittäjä nostetaan silmätikuksi. Muutoksia ei saada aikaan ilman yhteistyötä, mutta ilman työtä ei ole mitään yhteistä, minkä eteen tekisi töitä. Eläinteollisuudesta riippuvaiset tarvitsevat kannustimensa.
Ratkaisu ympäristöongelmiin on monesti ilmeinen, vaikka sitä ei aina tahdota myöntää. Ihminen toimii usein mielihalujensa mukaan niin kauan, kun sydän sykkii ja happi kulkee. Valitsemme aamupalaksemme puuron ja hedelmien sijaan maukasta pekonia, kananmunia ja pari tupakkaa, vaikka tiedämme sen olevan vesistöjemme ja terveytemme kannalta huonompi päätös. Väistämätön on edessämme. Kevätsiivous pitäisi tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Sitä ei kannata kuitenkaan aloittaa ennen kuin isäntä on lopettanut romujen keräämisen autotallin perälle.