Hyvä Lordi Grantham!
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Pyydän anteeksi, että kirjoitan kielellä, joka Teille tuntuu käsittämättömältä, kuten se seikka, että täällä ylhäällä kylmässä Pohjolassa asuu sivistyneitä ihmisiä. Mutta vakuutan Teille, me olemme olemassa ja osaamme sekä lukea että kirjoittaa yksinkertaisista lähtökohdistamme huolimatta! Ja ei, täällä ei kaduilla kulje jääkarhuja.
Meillä, minulla ja puolisollani, on ollut raskas viikko takana ja luulen, ettemme olisi selviytyneet hengissä, jollemme olisi saaneet seurata edesottamuksianne siellä Downtown Abbeyssä! Olemme saaneet nähdä mitä monimutkaisimpia talon sääntöjä, skandaaleja ja murhatutkimuksia, häitä, kimaltelevia leninkejä ja loputtoman määrän päivällisiä, joilla kukaan ei tunnu saavan syötyä mitään, kaikki vain siirtelevät haarukalla ruokaa lautasella ja aina joku tuntee itsensä loukatuksi.
Alhaalla keittiötiloissa hallitsevat Carson ja rouva Hughes, rouva Patmore ja Anna, Daisy ja erinäisiä keittiöpiikoja ja sitten se mielenkiintoinen Barrow, sarjan paha tyyppi. Ja herra Bates-raukka, jota pirullinen exvaimo piinaa ja vaikuttaa siltä, kuin Bates ja Anna eivät ikinä saisi toisiaan.
Voin vain todeta, että Teillä, Mylord ei ole hajuakaan kaikesta mitä siellä alhaalla tapahtuu! Siveettömyyttä, moraalittomuutta höystettynä brittiläisellä teelitkulla ja pitsikauluksilla maailmassa, missä miehet ovat aina oikeassa.
Meitä myös vähän säälittää hieno Lady Edith, jolla ei tunnu olevan onnea miesten kanssa. (Kyllä, lopulta se onnistuu), mutta Lady Sybil menee ja rakastuu yksinkertaiseen kuljettaja Bransoniin, irlantilaiseen ja sosialistiin, herran jestas! Mutta kaikki ei suju hyvin, hän kuolee, tämä rohkea nainen! Kuolee lapsivuoteeseen, mutta todellisuudessa hän ehkä sai roolin jossain toisessa sarjassa?
Thomas Barrow, jonka titteli vaihtelee palvelijan ja lakeijan välillä, juonittelee ja vehkeilee, sitäpaitsi hän on gay, mikä tekee hänet inhimillisemmäksi, välillä jopa säälimme häntä. Poikkeuksellinen persoona. Toivomme, että Te Mylord käsittelisitte häntä vakaalla mutta oikeudenmukaisella tavalla! Sisimmässään hän on pehmonalle! Nyt tätä kirjoittaessa hän on pilannut ystävyytensä arkkilohikäärme rouva O´Brienin kanssa, joten varoituksen sana; kohta alkaa tapahtua, luulemme...
Joten ennen kuin näemme viimeisen elokuvan, täytyy meidän käydä läpi kaikki episodit ja sesongit, kolmannen kerran.
Ehdoton suosikki on Teidän äitinne, leskikreivitär Lady Violet Grantham, joka elää menneiden aikojen illuusiossa. Hänen terävät repliikkinsä herättävät meissä suurta hilpeyttä. Hän on puolestaan pehmotiikeri sisimmässään. Valtava hattu päässään hän istuu toisella kankulla tuolin reunalla, hansikkaat käsissään, toinen rentona sylissä ja toinen kävelykepin kultaisella nupilla, valmiina tarvittaessa kopauttamaan sillä jotakin ja jakaa avokätisesti mielipiteitään pyövelistä ja siitä, kuinka ennen oli kaikki paremmin. Hänen repliikistään ”I don't argue, I explain” tuli unohtumaton.
Joten ennen kuin näemme viimeisen elokuvan, täytyy meidän käydä läpi kaikki episodit ja sesongit, kolmannen kerran. Kun itsellä on kovia kipuja, siis TODELLA kovia kipuja, on se ainoa järkevä asia mitä tehdä.
Olemme nyt kolmannen sesongin kolmannessa jaksossa ja Teillä Mylord on suuria taloudellisia vaikeuksia, mutta Lady Mary ja Matthew, se hienosteleva perillinen, ovat onnellisesti naimisissa1
Mutta kohta täytyy tapahtua jotain, josta tulee uusi kohokohta ja Te, rakas Lordi Grantham, ja Lady Grantham (ja moraalinvartija Carson-raukka) ette voi vielä lepäillä laakereillanne, valitettavasti. Sorry, mutta shit happens paremmissakin perheissä!
Hyvät Downtown Abbeyn perheet, kiitos, että olette viihdyttäneet minua tuskien päivinä!
Parhaat terveiseni
Suuri ihailijanne