Kun värikartat hallitsevat tulevaisuutta
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Syysmyrskyjen myötä tulivat sähkäkatkot. Muistutus siitä, että luonto on läsnä koko ajan ja että tietyt alueet ovat jääneet unohduksiin, kun maan infrastruktuuria on rakennettu ajatellen varmoja sähköverkostoja ja puhelinyhteyksiä. Kun saaristo joutuu kilpailemaan muiden alueiden kanssa hyvästä asumisesta, ei suurin haaste suinkaan ole kommunikaatiomahdolisuudet vaan asenteet.
Monet meistä ovat nähneet elokuvan SOS – puhjehdusreissu. Kalatajaukot vetävät viivan seinään joka kerta, kun kaupunkilaiset juuttuvat matalikolle. Kaupunkilaisista saaristossa on lukemattomia vitsejä ja olen ajatellut, että he saavat kyllä nauraa minullekin, kun ajan kaupungissa ja yritän selvitä kaikista yksisuuntaisista kaduista ja raitiovaunuista. Kun ajoimme kolme kierrosta Pasilan Triplan liikenneympyrässä, koska emme tienneet minne olimme menossa, sanoin itsekseni, että ”jos joku kysyy, olemme Korppoosta”, vaikka silloin alkoi kyllä takapenkillä istuva hallintoneuvoston puheenjohtaja Korppoosta protestoida. Kuuluu jotenkin asiaan tämä vitsailu kaupunkilaisista ja maalaisista ja eri alueiden väleistä.
Mutta sitten, kun joku oikeasti luulee, että olen vähän yksinkertainen, koska asun maalla – silloin kyllä aina vähän loukkaannun. Hauskuudella ja ennakkoluuloilla on ero ja tästä minulla on aivan liian monta esimerkkiä. Sekä työni puolesta että lasten harrastusten takia liikun ympäri maata aika paljon. Suurin piirtein samoihin aikoihin, kun Ylellä oli artikkeli nuorten muutosta ulkomaille töihin, jouduin siitä keskusteluun mukavan helsinkiläisen naisen kanssa. Mainitsin ohimennen, että ruotsinkielisillä on aika matala kynnys tehdä töitä pohjoismaissa, mikä ilmeisesti hämmästytti rouvaa kovin. Hän vaikutti kovin yllättyneeltä ja niinpä jatkoin puhumista. ”Niin, sitä ajatellen monet muuttavat vieläkin kauemmaksi. Tämähän on vanhaa merenkulkualuetta, ihmiset ovat liikkuneet paljon ulkomailla kaikkina aikoina – niin, luulen todellakin, että enemmistö lapsista siinä kylässä, missä kasvoin, on jossain vaiheessa asunut ulkomailla ja ollut töissä tai opiskellut ainakin vuoden ajan.” Nainen oli aivan hiljaa ja sanoi sitten ”sitä en olisi uskonut”. Minä, joka olin höpötellyt aivan yleisesti, sain vain kysyttyä ”miten niin?” No siksi, että, niin – sitä hän ei ollut ajatellut ihmisistä tällaisella paikkakunnalla. Siinä vaiheessa kielelläni oli tuhat kommenttia, jotka nielaisin, koska tajusin, etteivät ne nostaisi tunnelmaa – ja vaihdoin keskustelunaihetta. Mutta siis mitä, ei ollut ajatellut ”tällaiselta paikkakunnalta”?! Mitä hän oikein ajatteli? Että asumme täällä, koska emme ole ylipäätään päässeet pitemmälle?
Viranomaistasolla ennakkoluuloista tulee todellisia uhkia. Näitä vahvistaa maahanmuuttajaennustajien säännöllisesti kerrotut väestöennusteet. Suomi väritetään punaiseksi ja siniseksi riippuen siitä, kuinka paljon ihmisiä on 20 tai 30 vuoden kuluttua. Ei ole mitään yksinkertaisempaa tapaa tehdä itseään toteuttava ennuste, kuin että viranomaisasemassa oleva värittää maan punaiseksi ja siniseksi. Sitten ennuste jaetaan kaikille isoille yrityksille, jotta ne voivat suunnitella tulevan tehtaansa tai toimistonta tai mistä voidaan vähentää, koska värikartan mukaan 20 vuoden kuluttua ei tule olemaan työntekijöitä – ja vips tuli ennusteesta totta. Kaupunkilaistuminen ei tapahdu itsestään, se on tuhansien eri tasoilla tehtyjen päätösten tulos, päätösten, joita ohjaavat asenteet ja odotukset.
Joskus ajattelen, että voisin hakkeroida itseni maahanmuuttotutkijoiden tietokoneisiin ja yksinkertaisesti värittää Paraisten kaupungin kauniin vaaleansiniseksi vaaleanpunaisen sijaan.
Monelle saaristossa asuminen on aktiivinen valinta, jolloin hyväksyy sen, että tietyt alueet Suomessa eivät vieläkään ole valmiiksi rakennettuja (sähköt saatiin Ytterholmiin vuonna 1948, mutta vieläkään vuonna 2026 ei internet tai puhelinyhteys toimi kunnolla), mutta hyvät puolet painavat enemmän.
Joskus ajattelen, että voisin hakkeroida itseni maahanmuuttotutkijoiden tietokoneisiin ja yksinkertaisesti värittää Paraisten kaupungin kauniin vaaleansiniseksi vaaleanpunaisen sijaan. Maillä on totta totisesti edellytykset loistavaan tulevaisuuteen, mutta taistelemme – ei pelkästään heikkoja sähkö- ja muita verkostoja, vaan myös sitkeitä ennakkoluuloja vastaan.