Vuokkojen sylissä palautumassa
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Työpäivän jälkeen pieni hengähdys. 10 minuutin ajo Paraisten keskustasta saariston suuntaan. Auto parkkiin, vesipullo käteen ja polulle.
Valkovuokkojen meri reunustaa polkua läpi tammimetsän. Tammi antaa vielä odottaa vihreyttään, siellä täällä koivut ja pihlajat värittävät maisemaa. Vieno tuuli liikuttaa vuokkoja, ne tanssivat kauniisti auringonpaisteessa. Mustarastas laulaa, kuoroon liittyy kirjosieppo, peippo ja tintit. Palokärki lentää ilmoittaen sen kimeällä äänellään.
Siellä täällä paksut lahonneet rungot maassa ovat saaneet kauniin sammalpeitteen päälleen. Siinä lojuessaan tarjoavat elämää pienemmille. Valkoista on silmänkantamattomiin. Pienempiä ja suurempia vuokkoja. Varjopaikoissa vielä nuppusia, auringossa avannut valkoiset terälehtensä ammolleen. Sorea hiirenporras hiljalleen avaa vielä kippuralla olevat lehtensä. Sen kirkkaanvihreä väri tuo jälleen uuden sävyn maisemaan.
Kalliolla havupuut ikivihreinä seisovat ryhdikkäästi. Aivan kuten ovat vuosikymmeniä seisseet. Ehkä satoja. Vielä paljaiden tammien sammalein pörröisiksi koristetut oksat ilahduttavat kulkijaa. Kauriit loikkivat sivummalle ruokaillakseen rauhassa. Kauempana huutaa lokki. Saaristotien pauhu kuuluu enää vaimeana taustaäänenä, jota tuskin edes huomaa.
Koivuvanhus riiputtaa oksiaan. Seisoo tukevasti vankalla, hieman kuhmuraisella rungollaan. Vielä pienet lehdet liikkuvat tuulen mukana. Niiden liikehdinnän seuraaminen sinistä taivasta vasten rauhoittaa vilkkaankin mielen.
Valkovuokkomeren jälkeen eteen aukeava niitty vihertää jo kauniisti. Ensimmäiset keltaiset voikukat loistavat vihreän joukosta. Meri kimmeltää kauempana ja suolainen tuoksu hiipii tuulen mukana nenään. Voikukan seuraan liittyy kaunis keltainen mukulaleinikki. Jokunen kevätesikkokin nostaa päätään valkovuokkojen joukosta. Laitumella kukkii ahomansikka. Sitruunaperhonen ja nokkosperhonen nauttivat kukkaloistosta myös. Ensimmäiset liilat kiurunkannukset kukkivat.
Grillipaikalla evästauko. Saa rauhassa ihastella herännyttä luontoa. Pian täällä kirmaa jo karja laitumella. Ja vihreä tummuu, värit lisääntyvät. Huussin kautta piipahdus lintutornille. Matkalla pakollinen kipuaminen vanhan kaatuneen tammen rungolle. 450 vuotta elänyt tammi saa levätä kevään vihreyden keskellä ja ilostuttaa kulkijoita.
Toinen toistaan komeammat tammet varjostavat polkua. Vieno kevättuuli kutittaa hiuksia. Huomaan tammessa silmut. Pian lämpö ja valo saa nekin lehteen.
Toinen toistaan komeammat tammet varjostavat polkua. Vieno kevättuuli kutittaa hiuksia. Huomaan tammessa silmut. Pian lämpö ja valo saa nekin lehteen. Tornilla on hiljaista. Lokit ja sorsat uiskentelevat rauhassa. Rantasipi lennähtää vesirajassa. Katse kulkee lähelle ja kauas erottaen sävyjä ja muotoja kaikesta näkyvästä. Kirjoitan nimen vieraskirjaan, laskeudun alas ja lähden kulkemaan jälleen polkua yhä valkovuokoista nauttien. Pellon reunalla huomaan kielojen pitkät lehdet. Pian nekin tuovat esiin kukkansa ja huumaavat tuoksullaan. Peippo visertää vielä iloisesti. Tulen pian uudelleen ihastelemaan ja palautumaan. Piipahdus teki hyvää.
Aina kaunis, erilainen, ainutlaatuinen. Paraisten upea Lenholm. Mene sinäkin!