Pariisi keväisessä loistossaan
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Ensin aurinko alkaa lämmittää hieman enemmän, puissa näkyy pieniä silmuja ja kukat kurkistavat ujosti esiin. Ihmiset tulevat iloisemmiksi ja päivät tuntuvat pidemmiltä, kun aurinko laskee vasta noin kello 22. Jokainen päivä muuttuu yhä vihreämmäksi. Taivas sinertyy enemmän ja enemmän, ja sitten yhtäkkiä eräänä päivänä puut ovat täysin vihreitä! Nyt kevät on täällä – taas! Joka vuosi sanon itselleni, että tarkkailen tätä ”wow-hetkeä”, jolloin vihreys räjähtää esiin. Se hetki tulee kuitenkin aina yhtä yllättävästi ja odottamatta. Tuntuu kuin missaisin sen joka vuosi. Tänä vuonna olen ollut vieläpä ulkona joka päivä – miten on mahdollista, etten huomaa juuri sitä tiettyä hetkeä?
Suomessa kevät alkaa nyt vasta näyttäytyä, kun taas Pariisissa kevään alku on jo kauan sitten tullut ja mennyt. Kaupunki on jo päässyt maistamaan tuota ainutlaatuista keväntunnetta. Kukaan ei enää ihmettele ihanan vihreitä lehtiä tai esiin ilmestyviä kukkia. Ne otetaan itsestäänselvyyksinä – nyt on kevät, kevät! Pariisilaiset ovat jo ehtineet unohtaa, kuinka ylellistä on loikoilla puistojen nurmilla ja että ne ovat avoinna aina kello 20.30 asti. Mutta kun ensimmäiset vähän lämpimämmät ja aurinkoiset päivät saapuivat – no, silloin pariisilaiset suorastaan riehaantuivat.
Kaikki aurinkoiset terassit olivat täynnä, T-paita ja sandaalit kaivettiin heti esiin. Ostettiin tomaattia ja mozzarellaa, sipsejä, ja kaduilla näki yhä useampia ihmisiä olutpakkaukset tai jäätelöt kädessään. Puistossa pienet lapset juoksivat paljain jaloin, kun taas vanhemmat kävivät vesipyssysotaa. Hiekkalaatikko muistutti enemmän sillipurkkia – näkyvissä oli vain värikkäästi pukeutuneita lapsia, ei juuri lainkaan hiekkaa…
Jos haluat kokea jotain ainutlaatuista ja nauttia täysillä kukkivasta keväästä, tule ihmeessä Pariisiin!
Toistaiseksi olen itse kulkenut enimmäkseen ohuissa pitkähihaisissa paidoissa. Aurinko ei vielä tunnu kesäisen lämpimältä, mutta kädet ovat jo hieman ruskettuneet muuta kehoa enemmän. Päivät vaihtelevat: yhtenä päivänä on lämmin, toisena taas tarvitaan hieman paksumpi takki. Auringossa on lämmintä, mutta varjossa voi vielä tuntea talven, jos siellä viipyy liian kauan. Kuten englanniksi sanotaan: ”It MAY rain or it MAY be sunshine”… toukokuussa ei koskaan tiedä.
Puhetta riittää erilaisista markkinoista ja tapahtumista, ja toukokuun lopussa on vuorossa naapurustojuhla. Se on päivä, jolloin naapurit kokoontuvat tutustumaan toisiinsa tai vahvistamaan tuttavuutta. Kesäkuussa ranskalainen taiteilija JR ottaa haltuunsa Pariisin vanhimman sillan, Pont Neufin, ja muuttaa sen läpikuljettavaksi luolaksi. Kevät tuo mukanaan myös odotetun Hilma af Klint -näyttelyn Grand Palais’ssa – näyttelyn, jota ei saa jättää väliin! Hilma af Klint eli vuosina 1862–1944 ja maalasi ensimmäisen abstraktin maalauksen jo vuonna 1906 (jopa ennen Wassily Kandinskya!). Hänen testamentissaan määrättiin, että hänen teoksiaan saa näyttää vasta kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hän kuitenkin unohtui, ja kun teokset vihdoin esiteltiin, maailma ei vielä ollut valmis. Vasta vuonna 2018 Guggenheim-museossa New Yorkissa hänet otettiin avosylin vastaan, ja hänen maailmanvalloituksensa jatkuu yhä…
En ole vielä nähnyt näyttelyä, mutta tiedän, että siellä on esillä hänen suurimpia teoksiaan. Se on jotain täysin uskomatonta, ja voin 99,9 prosentin varmuudella sanoa, että kymmenen Pariisissa viettämäni vuoden aikana tämä tulee olemaan merkittävin ja vaikuttavin näyttely, jonka kaupunki on koskaan tarjonnut! Jos haluat kokea jotain ainutlaatuista ja nauttia täysillä kukkivasta keväästä, tule ihmeessä Pariisiin!