Aika

Aika on ainut mitä meillä on, kuulee sanottavan. Mutta pitääkö se paikkansa ja mitä se sitten tarkoittaa? Minusta tuntuu että moni kokee usein että aikaa ei ole. Jopa siinä määrin että tuntuu kuin aika olisi ainut mitä heillä ei ole. Miten on, jaammeko aikamme toisten kanssa vai onko jokaisella oma aikansa? Kunnioitammeko siinä tapauksessa toistemme aikaa riittävästi? Onko yksi aika tai useita erilaisia?

Tänä syksynä televisiossa esitetään suomenruotsalainen lastenohjelmasarja, jossa seikkailija Vinter Vargin on kuljettava kymmenen aikakauden läpi. Jos hän epäonnistuu tehtävässään ovat maailmankirjat sekaisin. Ja jos niin käy oikeasti, mitä sitten tapahtuu? Vaikuttaako se kaikkeen ja kaikkiin vai voiko yksittäisen ihmisen aika vinksahtaa sijoiltaan – vain lyhyeksi aikaa?

Ehkä onkin siis vain yksi aika ja se on kaikki mitä meillä on?

Yksi esimerkki: Käsien peseminen voi näköjään olla vaarallista, ainakin jos haluaa käyttää saippuaa. Kun tässä yhtenä päivänä painoin nestesaippuapullon pumpun alas, sain aikamoisen saippuasuihkun suoraan oikeaan silmääni. En ehtinyt väistää enkä silmääni räpäyttää. En ehtinyt = minulla ei ollut aikaa. Sehän kuulostaa ihan hölmöltä! Ajatella miten tehotonta ajankäyttöä, sillä silmän huuhteluun kului sitten vähintään puoli tuntia.

Toinen esimerkki: Sähköpostin lähettäjä asettaa kaksi kysymystä, tarkasti jaettuna erillisiin tekstikappaleisiin. Vastaanottaja vastaa ainoastaan yhteen kysymykseen tai kirjoittaa ”Se on ok!” koko sähköpostiviestin lyhyen vastauksen yhteenvetona. Tuolloin vastaanottajan on luultavasti muotoiltava uusi (mieluummin kohtelias) viesti. Koen että yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on toisten kunnioittamista niin että jokainen asia ei vie (toisen) aikaa tarpeettomasti.

Mutta mitä ON aika? Ehkä jotakin meitä ympäröivään ilmaan verrattavaa? Niin kauan kuin hengitämme sisään ja taas ulos voitamme hieman lisää aikaa. Elämme vähän kauemmin, ehdimme tehdä vähän enemmän kuten vastata useampaan viestiin tai yhteen viestiin useamman kerran.

Vaihtoehtoisesti ehdimme istua paikallamme ja tuntea miltä aika tuntuu juuri tänään. Mutta mitä ajalle tapahtuu kun istun paikallani lentokoneessa. Siirrynkö sekä ajan että tilan läpi? Olen edelleen omassa ajassani. Hengitän edelleen.

Mutta koneen alapuolella, maissa jotka ohitamme, kellot näyttävät eri aikoja. Ihmisillä on ajasta erilaisia näkökantoja, mutta uskon että aika on kuitenkin sama. Ehkä onkin siis vain yksi aika ja se on kaikki mitä meillä on? Eli kun haluamme löytää jotakin yhteistä ympärillämme olevien ihmisten kanssa voimme aina viitata siihen että jaamme ajan. Hyvä alku mille tahansa!

Tove Hagström

ruotsinkielen opettaja, yrittäjä

Käännös Leena Lehtonen