Äitienpäivän perinne?
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Nuoruudessani äitienpäivään kuului aina MM-jääkiekon loppuottelu. Lähes pariviikkoisten kisojen seuraaminen herkeämättä kuului perinteisiin – turnaus alkoi vapun tienoilla ja huipentui aina äitienpäivään.
Siihen aikaan osasin myös luetella lähes kaikkien joukkueiden kokoonpanot ulkoa. Myös hieman oudompien lätkämaiden, kuten Itävallan, Italian ja Iso-Britannian joukkueiden. Oli aina yhtä kivaa nähdä Tobias Abstreiter, Dieter Hegen, Mario Chitaroni, Lucio Topatigh ja Franck Pajonkowski ainakin television välityksellä.
Televisio jäänee sunnuntainakin laittamatta päälle. Toisaalta, voisihan sitä matsia katsoa puhelimestakin...
MM-kisojen pelaaminen Suomessa 1991 ja 1997 edesauttoivat tätä innostusta, varsinkin kun muistaa historiallisen MM-kullan vuodelta 1995. Siihen aikaan lätkä oli ykköslaji ainakin allekirjoittaneen kirjoissa. Kun Suomessa seuraavan kerran pelattiin MM-kisoja vuonna 2003, hauskuus oli jo hieman hakusessa. Sillä kertaa olin töissä ja kirjoitin Hufvudstadsbladetiin Turun lohkon otteluista.
Lätkän hohto himmeni ensimmäistä kertaa jo syksyn 1996 World Cup -turnauksen myötä. Nuori opiskelija keräsi viimeisiä ropojaan kasaan, jotta saisi hankittua liput ainakin yhteen peliin kun maailman parhaat kiekkoilijat ottivat mittaa toisistaan ihan Helsingissä!
NHL-ammattilaiset olivat kaikki mukana ja ainakin omaan muistiin on Jaromir Jagrin takatukan ohella piirtynyt selkeimmin legendaarisen valmentajavelhon Mike Keenanin istuminen vain muutaman penkkirivin päässä tuossa Tsekki-ottelussa. Harmi vaan ettei kännykässä siihen aikaan ollut vielä kameraa... Vai oliko sittenkin parempi näin?
Lippujen hinnat puhuttivat myös seuraavana vuonna MM-kotikisoissa. Sillä kertaa harmitti varsinkin se, että nähdäkseen Leijonien otteita paikan päällä piti hankkia lippupaketti, johon sisältyi täysin turhia pelejä jotka eivät enää jaksaneet kiinnostaa. Kiekko oli hinnoittelemassa itsensä ulos monien sydämistä. Oli tyytyminen telkkariin – näkihän sieltä uusinnatkin kunnolla.
Pikku hiljaa jalkapallo (ja myös käsipallo) tulivat urheiluhullun pojan mielestä tärkeimmiksi lajeiksi. Tilanne on sama edelleen. Viime viikollakin jalkapallon Kolmosen vierasottelu kiinnosti enemmän kuin jääkiekon MM-kisojen avausottelu Valko-Venäjää vastaan.
Äitienpäiväkin on taas päässyt eroon Antero Mertarannan stigmasta, eikä minulla ole pakonomaista tarvetta nähdä edes loppuottelua mikäli Suomi ei satu pelaamaan. Televisio jäänee sunnuntainakin laittamatta päälle. Toisaalta, voisihan sitä matsia katsoa puhelimestakin...
Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi