Älä unohda juuriasi

Olen huomannut vuosien varrella, että näkemykset kotoa kutsuvat. Tunnen eräänlaisen reiän rinnassani ja se tarkoittaa, että on aika matkustaa ”kotiin” täyttämään tyhjiön. Tämä koti on täynnä iloisia muistoja auringonpaisteesta, aaltoilevasta merestä, metsästä, vihreästä ruohosta, naurusta ja tuoksuvasta sateesta.

Sana ”koti” merkitsee minulle monta asiaa ja näen esimerkiksi kumppanini osana elävää ja muuttuvaa kotia. Missä hän on, siellä on myös minun kotini. Minun kotini mahtuu toisin sanottuna matkalaukkuun ja missä ikinä avaan sen, koti tervehtii minua. Toisenlainen koti on taide. Taide on koti, joka antaa turvallisen tavan ilmaista ajatuksiani, tunteitani ja pohdintoja sandyismin ehdoista.

En ole koskaan osannut selittää sanaa ”koti” kunnolla. Monta vuotta olin siinä uskossa, että ihmisellä täytyy olla tietty koti ja sinun on tunnistettava itsesi juuri siihen ”kotiin”. Monen vuoden ajan halusin tulla ranskalaiseksi. Se tuli ajan kuluessa turhauttavaksi, koska sain aina kuulla saman kysymyksen: ”Oi, sinulla on aksentti! Mistä sinä tulet?”. He kysyivät, olinko minä saksalainen vai belgialainen, mutta kukaan ei koskaan arvannut, että olen Suomesta.

WC-jonossa olen jopa väittänyt ja yrittänyt vakuuttaa parille tytölle olevani Thionvillestä (missä olin Rotarivaihdossa 2011–2012), mutta lopetin sen, kun nämä kaksi ystävätärtä alkoivat riidellä keskenään, koska toinen uskoi minua, kun taas toisen mielestä aksenttini ei sopinut tarpeeksi juuri sille alueelle Ranskaa.

Viisi vuotta ranskalaista kulttuuria ja erilaisten ongelmien jälkeen, olen tullut siihen johtopäätökseen, että en halua olla ranskalainen ja että olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että olen suomalainen. Olen mieluummin Muumin ja Marimekon puolella kuin mystisen Mona Lisan ja 365:n ranskalaisen viinin ja juuston.

Silloin voi tietysti kysyä, miksi kaikesta huolimatta asun ranskassa enkä Suomessa? On haastavaa, jännittävää ja rakentavaa kyseenalaistaa useimmat asian niin kauniilla kielellä kuin ranskalla. On olemassa erittäin tarkkoja adjektiiveja erilaisille tavaroille, väreille, tunteille… You name it! Paraisten ruotsissa on myös oma viehätyksensä.

Et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Yritän elää täällä ja nyt maassa, kaupungissa, ympäristössä, jossa juuri nyt elän. Sosiaaliset mediat tekevät rajat hämärämmiksi, mutta minä yritän elää ”suomalaisella” tavalla ollessani Suomessa ja ”ranskalaisella” tavalla ollessani Ranskassa. Sitten on tietysti määrättyjä tapoja ja käyttäytymismalleja, joita suosin näistä kulttuureista, jotka aikojen kuluessa myös sekoittuvat keskenään. Ota tai jätä.

En ole unohtanut, mistä tulen ja olen aina yhtä iloinen palatessani Paraisille. Pariisi on melkein sama asia. Meillä on samanlaisia nähtävyyksiä, mutta pienemmässä mittakaavassa ja laajemmalle levinneenä.

Lisäksi emme joudu niin usein seisomaan jonossa tai olemaan väkijoukoissa, varsinkaan näinä korona-aikoina. Jokin, joka tekee minut todella iloiseksi, on teidän tukemme, paraislainen tuki. Te jaatte ja tykkäätte sosiaalisissa medioissa, otatte osaa näyttelyideni avajaisiin ja online-tapahtumiin! Teidän lämpimät sananne, hymy ruokakaupassa, viestit tai keskustelunne lämmittävät ja motivoivat minua jatkamaan luomista ja sillä tavalla kehittyä taiteilijana. Ilman Paraisia Sandy Bee ei olisi mitään Pariisissa ja se on aika kova juttu, kun asiaa ajattelee.

Sandra Wallin/Sandy Bee

Vapaan taiteen pioneeri ja tatuoija

Pariisi-Parainen