Ammatin valinta

Nyt kevättalvella monet nuoret miettivät opiskelupaikkaa ja siten ammatillista valintaa peruskoulusta valmistumisen jälkeen tänä keväänä. Olen seurannut nuorten vaikeuksia valita, niin sosiaalisessa mediassa kuin oikeassa elämässä. Silloin aloin miettimään omaa koulutus- ja ammattivalintaani 27 vuotta sitten (herranjumala, niinkö kauan siitä on?). Koska olen kasvanut eläintilalla, olen aina ollut melko varma siitä, että opiskelisin peruselinkeinoa, tosin historia on aina kiinnostanut minua, joten kiinnostus historioitsijan ammattia kohtaan on aina ollut läsnä. Silloin vuonna 1996 valitsin kuitenkin ammattikoulun ja metsätalouden, ja se merkitsi, että muutin kotoa 16-vuotiaana ja asuin asuntolassa, ja se oli varmasti yhtä tärkeää kuin se, että opimme mittaamaan pohjapintaa ja moottorisahan liikkuvia osia.

Olin ajatellut jatkaa metsäopintoja insinööriksi asti, mutta suoritetun asepalvelun jälkeen opiskelin sen sijaan maataloutta korkeammalla tasolla ja valmistuin agrologiksi. Hyppy metsätaloudesta maatalouteen ei ole niin pitkä, mutta se oli kuitenkin pieni siirtymä ammatinvalinnassa. Hyvä niin, koska ”Skuffiksessa” tapasin henkilöitä joista tuli loppuelämän ystäviä ja tulevan vaimoni tapasin myös siellä. Metsätaloudella höystetty agrologitutkinto antoi sen jälkeen joitain työmahdollisuuksia enne kuin minusta tuli kokoaikainen maanviljelijä. Maanviljelijän on osattava vähän kaikkea, varsinkin korjaamisen ja rakentamisen taidoista on hyötyä koska rakennuksia ja koneita on paljon.

Koska minun nyt keski-ikäisenä tulisi kokea keski-iän kriisi, olen myös jonkun verran miettinyt uravalintaani ja mitä minun kuuluu tehdä aikuisena. Koneiden korjaus ja rikkoutuneiden lannoitelaitteiden hitsaus ei herätä minussa suuria tunteita, ei ainakaan positiivisia tunteita. Rakentaminen onkin nyt yllättäen ollut kivaa. Toistaiseksi olen pääosin tehnyt hienopuusepän hommia, jossa kuuden tuuman naulat, lankku ja moottorisaha voidaan laskea tarkkuustyökaluiksi. Nyt meidän on kuitenkin pitänyt tehdä joitain muutoksia uudessa navetassa, ja siitä johtuen minun on pitänyt suunnitella rakennustyöt, laskea materiaalimenekki ja suorittaa rakennustyöt. Mikä upea tunne kun onnistuu, ja lopputulos näyttää hyvältä! Ehkä minusta pitäisi kuitenkin tulla rakennusmestari? Ehkä parasta olisi yhdistää kaikki kiinnostuksen kohteeni, ja tutkia, miten navetat rakennettiin ennen vanhaan. Joka tapauksessa uuden ammatin hankkiminen ei luultavasti koskaan ole liian myöhäistä, ja ne nuoret jotka nyt ovat huolissaan tulevaisuudestaan voivat lohduttautua sillä, että myöhemminkin voi valita oikein, ja pääasia on, että he viihtyvät.

Andreas Johansson

Maanviljelijä Heisalasta