Byrokratia ja sääntely
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Me rakastamme vihata byrokratiaa. En minäkään pidä byrokratiasta ja sääntelystä, ja silti työskentelen alalla, joka on erittäin säännelty. Eikä se ole kovin yllättävää – sääntelyn tarkoituksena on muun muassa riskien vähentäminen, ja pankkiala perustuu riskinottoon. Jotkin säännöt ovat välttämättömiä.
Mutta liiallinen byrokratia tekee asioista myös hitaita ja työläitä. Joskus tuntuu siltä, että säätelemme kilpailukykymme hengiltä: dokumentoimme ja raportoimme joka suuntaan, ilman että siitä on mitään todellista lisäarvoa kenellekään. Byrokratian vähentämistä on yritetty, mutta se ei ole helppoa – useimmat säännöt on kuitenkin luotu jostain syystä.
Kiinalaisessa kulttuurissa monet säännöt tuntuivat enemmänkin suuntaviivoilta. Olin aivan järkyttynyt, kun 23-vuotiaana tutustuin opiskelija-asuntolan sääntöihin, kunnes ymmärsin, että niitä pystyi venyttämään. Esimerkiksi iltakymmenen kotiintuloaikaa sai helposti siirrettyä sopivalla määrällä vodkaa vahtimestarille. Helsingin-Vantaan lentokentällä minulla puolestaan oli kerran ongelmia, koska olin uusinut passini Suomessa, mutta viisumi oli vanhassa passissa, joten minulla oli mukana kaksi eri passia. Minut pakotettiin allekirjoittamaan vastuuvapautus. Olin melko varma, että homma järjestyisi – ja niinhän se järjestyikin. Kiinassa vain selitin tilanteen, virkailijat hymyilivät ja leimasivat passini iloisesti. Totta kai Kiinassakin on sääntöjä, joita ei voi venyttää, mutta se on jo ihan toinen keskustelu.
Suomessa taas pelkäämme tehdä virheitä. Vaikuttaa myös siltä, että monet ovat suorastaan pakkomielteisiä virheiden etsimisessä ja haluavat rangaista jokaista, joka on tehnyt rastin väärään ruutuun – aivan kuin virheiden löytäminen tekisi heistä jotenkin parempia ihmisiä. Kuulutko sinä niihin, jotka rakastavat huomauttaa toisten virheistä? Tai niihin, jotka sopimuksia ja tarjouksia lukiessaan etsivät virheitä vain voidakseen vaatia jotain itselleen? Byrokraatit kiittävät.
Byrokratia tuo turvaa. Ehkä et saa aikaiseksi paljoa, mutta ainakaan et tee mitään väärin.
Byrokratia tuo turvaa. Ehkä et saa aikaiseksi paljoa, mutta ainakaan et tee mitään väärin.
Ajattelen, että pitäisi aina muistaa byrokratian perimmäinen tarkoitus ja pohtia, edistääkö se todella tavoitettaan – vai onko se matkalla jo unohtunut. Usein sääntöjä luodaan vain siksi, että voidaan, tai siksi, että halutaan minimoida hankaluudet (jotka ehkä tapahtuvat vain 0,1 % tapauksista). Tällaista byrokratiaa pitäisi vähentää. Mutta pystymmekö siihen?
Seurattuani hiljattain sosiaalisessa mediassa keskustelua Brava-oppilaiden epätasa-arvoisesta kohtelusta saman katon alla toimivissa eri kouluissa, voin todeta, että tässä kaupungissa todella rakastetaan sääntöjä. Vähemmän byrokratiaa voi tarkoittaa, että elämä on joskus vähän epäoikeudenmukaista. Kestääkö yhteiskuntamme sen? Epäilen. Ehkä vähempi byrokratia ei olekaan meitä varten?
Kestätkö ajatuksen, että yläkouluikäisten ulkovälituntien määrälle ei olisikaan mitään sääntöä? Kun itse olin yläkoulussa, vain tupakoijat menivät ulos huonolla säällä, me muut istuimme sisällä – ja mieti, aikuisia meistäkin tuli.