Eläinten naapurina
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
En tarkoita niitä viittätoista lehmää jotka laiduntavat rantaniityllä kesämökin ja rannan välissä. Rantaniitty on noin 25 m levyinen ja sitä reunustaa 20 m leveä ruoikko. Ruoikon ulkopuolella on kapea lieteranta joka keväällä matalan veden aikaan voi olla 15 m levyinen. Syksyllä kun vesi on korkealla merivesi peittää tontilla olevan sulkapallokentän.
Oikeastaan mökkejä on kaksi, poukamassa, jonka ulkopuolella on rivi saaria ja niiden takana Ruotsi. Mökkien aiemmat omistajat hukkuivat 26. lokakuuta 1957 yrittäessään pelastaa siikaverkkojaan rannan ulkopuolella.
Vuoden ensimmäinen vierailu tapahtui toukokuun lopulla. Silloin kahlaajat olivat aktiivisia ja kuovien, töyhtöhyyppien, punajalkaviklojen ja taivaanvuohien äänet kuulostivat kotoisilta, Pohjanmaalta!
Toiseksi viimeisenä päivänä ilmaantui ensimmäiset ei-toivotut vieraat: kaksi merimetsoa istahti pienelle kivelle rannan ulkopuolella! Montakohan niitä tulee ensi vuonna?!
Ruohoa leikatessani yritin pitää rantaa silmällä. Siellä vipelsi parikymmentä suosirrin kokoista kahlaajaa. Nokka oli samanlainen kuin suosirrillä, suora ja kärjestä taipunut, mutta tärkein puuttui, mustaa vatsalaikkua ei ollut! Olin turhautunut! Iltapäivällä otin saappaat ja kaukoputken ja kävelin rantaan ja tarkistin putken kahlaajiin. Nokan tyvestä lähti vaalea silmäkulmanjuova joka jakautui kahdeksi silmän yläpuolella! Jänkäsirriäisiä! Miten saatoin unohtaa ne?! Seuraavana päivänä ne olivat jo matkalla Lappiin ja rannan oli vallannut 25 tylliä!
Pari päivää myöhemmin rannasta kuului stressaantuneiden lokkien kiljuntaa. Lietteellä istui mahtava vanha merikotka ja niiasi lokkien hyökätessä. Kasvotusten kotkan kanssa istui varis ja rääkkyi paheksuvasti!
Seuraavan vierailun teimme juhannuksena. Silloin oli aika koota keinu. Yhtä helppoa kuin Ikean kalusteiden kokoaminen! Kun työ oli tehty, istahdin kokeilemaan oliko istuimen ja selkänojan kulma oikea. Istuin hetken ja nautin. Yhtäkkiä näätäeläin ohitti minut korkein siroin loikin ja katosi puuliiterin taakse. Musta hännänpää kertoi, että kyseessä oli kärppä!
Kun pari päivää myöhemmin nautin aamukahvia verannalla varikset alkoivat mekastaa pihassa. Arvasin, että eläin oli tulossa ja nousin katsomaan sivuikkunasta. Kettu tuli seinän viertä, jatkoi rantaan johtavalle veräjälle, pysähtyi hetkeksi. Kettu oli täyskasvuinen, turkki erinomaisessa kunnossa, mutta se oli tavattoman laiha. Varmaan nuori yksilö joka ei vielä hallinnut metsästystaitoja! Paheksun varisparvia jotka kulkevat rantaheinikossa ja tuhoavat kaikki kahlaajanpesät ja poikaset. Nuorta kettua kohtaan tunsin sympatiaa ja soin, että se löytäisi kunnon saaliin rantaniityltä!
Kolmannen vierailun aikaan heinäkuun lopulla luonto oli jo hiljentynyt. Ruisrääkkä, joka juhannuksena äänteli yötä päivää, kuului ainoastaan ajoittain yöllä. Lehtokurppa teki vielä kierroksiaan, mutta kahlaajaranta oli melko tyhjä. Syysmuutto ei ollut vielä alkanut. Ruskosuohaukka lensi rantaa edestakaisin ja pudottautui ruoikkoon. Kalasääski sai saaliikseen lahnan ja räyskä pelotteli rosoisella rääkynällä. Märehtivät lehmät vetivät puoleensa ison parven kottaraisia jotka nauttivat niiden ympärillä lentävistä kärpäsparvista.
Toiseksi viimeisenä päivänä ilmaantui ensimmäiset ei-toivotut vieraat: kaksi merimetsoa istahti pienelle kivelle rannan ulkopuolella! Montakohan niitä tulee ensi vuonna?!
Kari Penttinen biologi, lintuharrastaja ja kalakoulun entinen rehtori