Eläkeläiset voimavarana

Eläkeliitto on yksi Suomessa toimivista eläkeläisjärjestöistä; se täyttää tällä viikolla pyöreät 50 vuotta. Valtakunnallisella tasolla eläkeläisjärjestöjen tarkoituksena on eläkeläisten etujen ja oikeuksien valvominen sekä hyvinvoinnin lisääminen. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ikääntyneiden ihmisten mahdollisuudet saada tarvittavia palveluita. Puhutaan siis vaikuttamisesta päättäjiin.

Oma järjestöni Eläkeliitto tarjoaa myös jäsenilleen mahdollisuuden monenlaiseen toimintaan kuten matkoja, erilaisia kursseja, sosiaalista lomatoimintaa ja liikuntaa.

Paikallistasolla eläkeläisjärjestöön kuuluminen antaa tilaisuuksia monipuoliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, joka on monelle tärkeä syy osallistua toimintaan. Työikäisillä merkittävä osa henkilökontakteista tulee työelämästä, mutta tähän tulee iso muutos, kun siirtyy eläkkeelle. Sukulaissuhteet ovat monella kunnossa, mutta esimerkiksi nuoruuden ystävyyssuhteet jäävät helposti vähemmälle hoidolle.

Aluksi tietysti varastossa on erilaisia projekteja, jotka ovat vain odottaneet eläkevuosia. Kuten eräs tuttavani sanoi, että hän oikein ihmettelee, miten sitä on aikaisemmin ehtinyt ollenkaan käydä töissä, kun tekemistä riittää muutenkin. Useimmat kuitenkin kaipaavat projektien lisäksi kanssakäymistä muiden kanssa ja tähän eläkeläisjärjestöt tarjoavat loistavan mahdollisuuden.

Paikallistasolla eläkeläisjärjestö pyrkii myös vaikuttamaan eläkeläisten hyvinvointiin. Tässä meillä on työkaluna mm. kaupungin vanhusneuvosto, jonka kautta tuomme eläkeläisten tarpeita esille ja esitämme parannusehdotuksia.

Niitä ovat muun muassa liikkumiseen, asumiseen, terveyteen ja vapaa-aikaan liittyviä asioita. Joku saattaa miettiä, että vapaallahan me eläkeläiset olemme koko ajan. Tarkoitan tässä vapaa-ajalla liikuntaa, kulttuuria ym. harrastustoimintaa.

Varsinais-Suomen liiton tilaama selvitys väestökehityksestä ja sen vaikutuksesta palvelurakenteeseen julkistettiin tammikuussa. Sen mukaan kymmenen vuoden päästä Paraisilla on yli 74-vuotiaita noin 1000 henkilöä enemmän kuin oli vuonna 2018. Kun samaisen ennusteen mukaan alle 13-vuotiaiden lasten lukumäärä laskee 700:lla, muuttaa se väestörakennettamme merkittävästi. Siinä on kuntapäättäjillä pohtimista.

Väitän, että tämä on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein asia, joka meidän tulee kotikaupunkiamme kehittäessä huomioida – ja mielellään riittävän ajoissa.

Eläkeläiset ovat voimavara. Meillä on sitä kuuluisaa elämän kokemusta. Toivon, että meitä ei nähdä vain kuluna vaan osana yhteiskuntaa, jota kehitämme yhdessä. Vastakkain asettelu ei johda muuhun kuin ristiriitoihin.

Resurssit ovat ymmärrettävästi rajalliset, mutta siitä huolimatta en halua nähdä toimintaa yhteiskunnassa nollasummapelinä, jossa jonkun etu on toiselta pois. Ehkäpä löydämme hyviä ratkaisuja niin vanhoille, nuorille kuin työikäisillekin.

Heikki Inkari Eläkeläinen