Erityinen suhde
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Valmentajan ja valmennettavan välinen suhde on erityinen. Olipa kyseessä lapsi, nuori tai aikuinen, suhdetta ei voi verrata mihinkään muuhun. Se on ainutlaatuinen yhdistelmä luottamusta, vastuuta ja yhteistä matkaa kohti tavoitteita.
Nuoren elämässä valmentaja on yksi ylimääräinen, mutta merkittävä aikuinen. Kotona nuori saattaa haastaa vanhempia ja testata rajoja, mutta valmentajan kanssa asetelma on usein toisenlainen. Valmennusympäristössä eivät päde kodin säännöt ja odotukset, vaan siellä nuori saa olla oma itsensä, oppia, epäonnistua ja onnistua turvallisessa ilmapiirissä.
Haluan antaa heille kaiken osaamiseni ja nähdä, miten he kasvavat ja kukoistavat – oli kyse sitten painonpudotuksesta, lajivalmennuksesta tai mistä tahansa henkilökohtaisesta tavoitteesta.
Aikuisena valmentajan silmissä olet onnistuja. Saat ylittää itsesi, kehittyä ja jakaa onnistumisen ilon toisen ihmisen kanssa. Minulla on sekä nuoria että aikuisia valmennuksessa, ja koen heitä kaikkia kohtaan erityistä välittämistä. Haluan, että he onnistuvat. Haluan antaa heille kaiken osaamiseni ja nähdä, miten he kasvavat ja kukoistavat – oli kyse sitten painonpudotuksesta, lajivalmennuksesta tai mistä tahansa henkilökohtaisesta tavoitteesta.
Valmentajan ja valmennettavan suhteessa henkilökemiat ovat äärimmäisen tärkeitä. Niiden on kohdattava. Olen itse ollut huonojen valmentajien ohjauksessa, ja se voi murentaa itsevarmankin ihmisen itsetunnon. Auktoriteetteja kunnioittavana en aina osannut kyseenalaistaa valmennusmetodeja, vaikka tulokset tai niiden puute puhuivat puolestaan. Itkin harjoitusten jälkeen, koska tuntui etten osannut enää mitään. Näin sen ei pitäisi mennä.
Valmentaja saa olla vaativa, tiukka ja suora, mutta ammattitaitoinen valmentaja osaa löytää yksilön vahvuudet ja kehittää niitä. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri edistää kehitystä myös tutkitusti. Siksi on tärkeää luottaa omaan intuitioon ja vaistoihin sekä uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa. Osaava valmentaja osaa perustella harjoitusten tarkoituksen. Miksi näin tehdään? Rakastan tällaisia keskusteluja valmennettavieni kanssa, sillä ne avaavat ajatusmaailmaa puolin ja toisin ja lisäävät ymmärrystä tekemisen taustalla.
Hän näkee heikot hetket, on läsnä huonoinakin hetkinä, todistaa huiput ja näkee potentiaalin, jota urheilija ei ehkä itse vielä tunnista.
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: valmentajan ja valmennettavan suhde on usein elinikäinen. Vielä aikuisenakin nuoret muistavat entiset valmentajansa ja moikkaavat heitä kaupassa. Jotkut käyvät yhdessä kahvilla ja pitävät yhteyttä vuosienkin jälkeen. Erityisesti yksilölajin parissa valmentaja on hyvin lähellä valmennettavaa. Hän näkee heikot hetket, on läsnä huonoinakin hetkinä, todistaa huiput ja näkee potentiaalin, jota urheilija ei ehkä itse vielä tunnista.
Nuoren valmentaja kulkee mukana lapsuudesta teini-ikään ja aikuisuuden kynnykselle. Matkan varrelle mahtuu haasteita, iloja ja suruja: perheenlisäyksiä, muutoksia, ystävyyssuhteiden vaihtumista, eroja ja menetyksiä. Vaikka luokka vaihtuu, kaverit vaihtuvat ja elämä muuttuu, valmentaja pysyy. Se on tärkeää – tärkeämpää kuin usein edes ymmärrämme.