Heidän kotinsa muuttuu päiväksi näyttelytilaksi

Lauantaina on mahdollisuus käydä useissa pop up -gallerioissa ympäri Turunmaata. Paraisilla Siv Fagerlund on yksi niistä, jotka asettavat kokoelmiaan näytteille.Siv Fagerlund on kerännyt vanhoja esineitä yli 50 vuotta. Hän on kasvanut kaupassa ja hänellä on aina ollut paljon tavaraa ympärillään. Sen hän olettaa olevan syynä siihen, että hän tykkää niin paljon esineistä. Niiden ei tarvitse olla kauniita, mutta niiden on puhuteltava häntä. Hänen ja puoliso Bjarne Fagerlundin kodissa Lehmustie 40:ssä on sadoittain erilaisia esineitä menneiltä ajoilta. Muun muassa heillä on erilaisia talonpoikaisesineitä, lehtiä 1800-luvun lopulta, kauniisti sidottuja vanhoja kirjoja, laulu- ja nuottivihkoja, 300 minikissaa ja 250 pientä pulloa etiketteineen.

– Esineet ajalta, jolloin kansa oli köyhää, kiehtovat minua. Täällä seinällä riippuu esimerkiksi valtavan vanha puukulho. Näkee, että se on ollut ahkerassa käytössä, sillä se on niin kulunut reunoiltaan. En tiedä, kuinka vanha se on, mutta uskon sen olevan 1600-luvun lopulta.

Seinille on ripustettu myös monta muuta vanhaa tavaraa, muun muassa useita avaimia, kaulinlauta, höylä vuodelta 1775 – joka on Bjarnen kotitilalta Houtskarista – nukkavieru kenkä, joka on ollut Sivin isän, kun tämä oli lapsi.

– Isä tuli hyvin köyhästä kodista. Hänellä oli todella kyky kunnioittaa ja arvostaa tavaroita. Yksi esineistä on hänen lapsuudenkodistaan Houtskarista. Isästä tuli sittemmin merikapteeni ja hän toi paljon esineitä matkoiltaan mukanaan kotiin. Yksi mieheni Bjarnen suosikeista on tämä kamferipuinen kirstu, joka on Singaporesta. Isä toi sen kotiin vuonna 1954, siinä on uskomattoman kauniit puuleikkaukset. Sillä on muun muassa auringonnousu, työtä tekeviä ihmisiä, viidakkomaisema ja laiva.

Kun Siv avaa kirstun kannen, leviää kamferin tuoksu. Sisäpuolella on vanhoja, krokotiilinnahkaisia laukkuja. Fagerlundit ovat matkustaneet paljon elämänsä aikana ja keränneet itselleen esineitä eri puolilta maailmaa. Yhdellä seinällä on valtavan kaunis puinen kaappi, joka on tehty Perussa.

– Tämä kaappi on intiaanien työtä. Se on minun 50-vuotislahjani, ostimme sen Tukholmasta. Näin sen kaupassa, eikä se ollut myytävänä. Mutta kieltäydyin lähtemästä liikkeestä ilman kaappia. Täällä se nyt on seinällämme ja on tosi hieno!

Ensimmäinen Sivin ostama vanha esine oli pieni pullo, joka oli sisältänyt palsamia. Sen hän osti vuonna 1970 Ruotsista. Sen jälkeen on tullut noin 250 pulloa lisää. Hänen hyllyillään on erilaisia myrkkypulloja ja pulloja, joissa on ollut mahatippoja, strykniiniä, mustetta, karvasvettä ja paljon muuta.

– Olen suunnattoman ylpeä pulloistani. Niissä on kaikissa hieno etiketti, sellaisia ei saa käsiinsä enää kovin helposti. Jokaisella omistamallani esineellä on tarinansa. Muistan, mistä olen sen saanut tai ostanut.

Fagerlundin parilla on kauppamuseo Houtskarin Björkössä, se on kesällä avoinna joka keskiviikko. Sivin vanhemmat omistivat kaupan ja ennen sitä hänen isoisänsä Albert Blomqvist. Museossa on esineitä, joita kaupassa myytiin 1940- ja 50-luvulla, mutta myös vanhempia tavaroita. Joitakin Houtskarista kotoisin olevia vanhoja tavaroita he ovat nyt vieneet kotiinsa Paraisten Lehmustielle, niin että niihin voi tutustua näyttelypäivänä.

– Keräily on tosi hauskaa. Bjarnenkin mielestä on, me jaamme molemmat tämän kiinnostuksen vanhoihin, hienoihin esineihin. Elämme vanhojen esineittemme kanssa, ne ovat täällä ympärillämme koko ajan, niin että voimme katsella ja ihailla niitä.

Marina Saanila, suomennos Tarja-Liisa Mäkelä