Heidin kotona historia ja kestävyys kohtaavat
Skärmolassa Heidi Salviander-Wahe asuu perheensä kanssa talossa, joka on rakennettu 1800-luvulla. Talon remontissa hän on käyttänyt melkein vain kierrätysmateriaalia.
Heidi Salviander-Wahen vaaleankeltainen talo näytti oikein kodikkaalta vihreiden kasvien keskellä kun PK tuli käymään kylässä. Talo on rakennettu 1800-luvun puolivälissä, mutta tarkkaa vuotta ei ole tiedossa. Taloa on laajennettu ainakin kolmeen otteeseen ja sen vanhin osa on tuvan pääty, missä on nykyään keittiö.
Heidi kertoo, että hän on alun perin turkulainen, mutta on muuttanut Paraisille noin 18 vuotta sitten.
– Meillä on mökki Atussa, niin olen kuitenkin viettänyt Paraisilla paljon aikaa jo lapsena, hän kertoo.
Talo on ostettu vuonna 2017, ja se löytyikin ihan sattumalta, sillä taloa ei laitettu koskaan julkiseen myyntiin.
– Mieheni oli tekemässä töitä kaivinkoneella viereisellä pellolla, Heidi kertoo.
Hän oli silloin kuullut että talo oli tulossa myyntiin, ja päätti ostaa sen Heidin kanssa, kun he olivat etsineet sen tyyppistä taloa.
Heti ensimmäisenä vuonna piti tehdä perusteellinen remontti tuvan päätyyn, sillä siellä hevosmuurahaiset olivat tehneet tuhoa. Hevosmuurahaiset ovat hirsitalolle iso ongelma ja ne voivat tuhota uudemmankin rakennuksen. Jos näin käy, ongelma vaatii hirsien uusimista. Hirsiä vaihdettiin noin 30–40 metriä tuvan päädyssä. Muuallakin talossa pitää vaihtaa hirsiä, mutta niillä ei ole samanlainen kiire.
Heidi kertoo että vanhoja taloja on helpompaa ymmärtää kun uusia.
– Ne on rakennettu yksinkertaisilla työkaluilla, joten niiden toimintaperiaatteet on myös helpompi ymmärtää, kuin nykytalojen.
Remontin yhteydessä on käytetty paljon kierrätysmateriaaleja ja pintamateriaaleina on seinissä esimerkiksi savea, sanomalehteä ja lumppupaperia. Näitä on maalattu muun muassa munatemperalla.
– Nykypäivänä menee niin paljon täysin käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle, Heidi sanoo.
Heidin mukaan, remontin tekeminen kierrätysmateriaaleilla ei ole ollut vaikeampaa kuin uusilla, se on vain vaatinut vain vähän enemmän perehdytystä asiaan. Joitakin remonttitarvikkeita voi myös tehdä itse, esimerkiksi liistereitä voi tehdä jauhoista, niin pääsee halvalla.
– Yleisesti ottaen vanhalla talolla pääsee halvemmalla kuin uudella, jos ei yritä tehdä siitä uutta, Heidi sanoo.
Osa talon huonekaluista ovat jo olleet siellä valmiina kun Heidin perhe muutti taloon, ja osa on saatu kavereilta kun he ovat muuttaneet ja on ollut tarve päästä tavaroista eroon. Heidi on myös itse rakentanut tyttärelleen sängyn. Jotkut kodinkoneet, kuten jääkaappi on kuitenkin ostettu uutena.
Joillakin seinillä on alkuperäiset tapetit, kuten isossa olohuoneessa, jossa ovat kauniit violetit kukkatapetit.
– Vanhat tapetit tekevät talosta historiallisesti arvokkaan, Heidi kertoo.
Heidi on myös aktiivinen Curatiossa, joka on Turunmaan korjausrakentamisyhdistys. Hän löysi yhdistyksen, kun haki töitä sen toiminnanjohtajaksi. Nykyään hän ei ole toiminnanjohtaja, vaan on jatkanut yhdistyksen hankevastaavaavana.
– Olen nyt töissä eräällä saarityömaalla, niin aika ei vain riitä kaikkeen, Heidi kertoo.
Curation nykyinen toiminnanjohtaja on Marcus Lepola.
Curatiolla on tällä hetkellä pilottikokeilu Lounais-Suomen Jätehuollon kanssa. Ihmiset saavat jättää muun muassa ovia ja ikkunoita Topinojalle, ja Curatio rahoittaa toimintaansa myymällä näitä kierrätettyjä rakennusosia.
Curatio tarjoaa neuvontaa ja pitää myös kursseja vanhojen rakennuksien kunnostamiseen liittyvistä aiheista. Heiltä voi myös saada vinkkejä remonttifirmoista, jotka kunnioittavat vanhoja taloja. Curatio kierrättää myös vanhaa materiaalia, joita voi sovitusti tulla katsomaan Mokullan varaosapankkiin.
Curatiolla Heidi jatkaa taustalla, ja voi tehdä esimerkiksi neuvontakäyntejä tai pitää kursseja.
Linn Turkki