Heikosta vahvaksi

Muutama viikkoa sitten 19-vuotias paraislaistyttö Amanda Essén pääsi junioriluokan bikini fitnessin loppukilpailuun, joka käytiin Helsingissä. Hänellä on takanaan monta vuotta kovaa taistelua syömis-

häiriöitä ja masennusta vastaan. Nyt hän sädehtii.

”Rakastan lavalle menemistä ja sitä, että olen iloinen, säkenöivän iloinen. Sillä mikään ei pysty pilaamaan sitä hetkeä, ei kukaan vieressä oleva kilpailija tai tuomareiden happamat tai vakavat ilmeet. Eikä se, että ihmiset huutavat ja kannustavat vieruskilpailijaa, sillä minä seison sittenkin siellä ja olen ylpeä itsestäni ja voin mainiosti, sitä ei kukaan voi minulta viedä.”

Näin Amanda Essén kirjoittaa blogissaan joitakin päiviä Helsingin kilpailun jälkeen. Ja kun tapaan hänet kuntosalilla haastattelua varten, hän kohtaa minut leveästi hymyillen. Näkee, että tässä on tyttö, joka nauttii harjoittelemisesta ja kehostaan huolehtimisesta. Niin ei ole aina ollut. Matka siihen, mitä hän on tänään, on ollut raskas. Hän sairastui syömishäiriöihin ja masennukseen 13-vuotiaana. Joitakin vuosia myöhemmin hänen oli lähdettävä Tukholmaan saadakseen tarvitsemaansa hoitoa. Kaikesta tästä hän kirjoittaa avoimesti blogissaan: svagtillstark.com.

– Haluan auttaa muita syömishäiriöisiä ja innostaa muita kuntoilemaan ja pitämään huolta itsestään ja kehostaan. Kirjoitan blogiini melkein joka päivä, enimmäkseen arjestani. Sitten olen tosi aktiivinen myös Instagramissa, siellä minulla on 11 000 seuraajaa koko maailmasta.

Fitness Classic -kilpailussa Essén kilpaili bikini fitnessin junioriluokassa, joka on 17–23-vuotiaille. Jotta voi osallistua, täytyy harjoitella kovasti pitkän aikaa ja pitää valtavan tiukkaa ruokavaliota. Essén on harjoitellut kuntosalilla monta vuotta, mutta vasta viime marraskuussa hän sai ajatuksen osallistua bikini fitnessiin.

– Eräs ystäväni täältä salilta – Joan Keihäs – ehdotti, että menisin hänen fitness-joukkueeseensa, jota johtaa Titi Rantanen Turusta. Joukkueemme nimi on Beyond Belief. Olen kyllä aikasemminkin ajatellut, että olisi mahtavaa osallistua ja nyt oli sen aika. Meitä oli joukkueesta kolme, jotka osallistuimme kilpailuihin Helsingissä, minun lisäkseni ikäiseni tyttö ja yksi poika. Pääsimme kaikki suoraan loppukilpailuun. Myös Titi Rantanen kilpaili sinä viikonloppuna ja pääsi loppukilpailuun.

Essénin luokkaan osallistui 15 tyttöä. Heistä kuusi tuli loppukilpailuun, mikä merkitsee sitä, että he saavat osallistua Nordic Fitness Expoon Lahdessa lokakuussa. Päämääränä oli kuitenkin päästä kolmen parhaan joukkoon, niin että hienosta sijoituksesta huolimatta Essén oli vähän pettynyt.

– Ei saa tietää, mitä on tehnyt väärin, tuomarit eivät sano mitään. Olen nyt katsellut kuvia jälkeenpäin ja saanut vähän vinkkiä siitä, mitä olen voinut tehdä väärin, niin että uskon ensi kerralla menevän paremmin.

Viikkoa ennen kilpailua Essén kuvailee hulluksi. Täytyy olla äärimmäisen tarkka syömisistään ja siitä, miten harjoittelee. Ennen lavalle astumista meidät täytyy maalata ruskealla värillä, jotta lihakset näkyvät niin hyvin kuin mahdollista. Bikini fitnessissä keskitytään treenaamaan hartioita ja takapuolta, jotta saadaan niin naiselliset muodot kuin mahdollista.

– Se oli fantastista. Tämä on todella minun juttuni. Olin huolissani ennen, etten ehkä pitäisi siitä, mutta pidin todella. On niin ihanaa saada näyttää sitä kovaa työtä, mitä on tehnyt niin pitkän aikaa. En nähnyt sitä kilpailuna toisia vastaan, vaan enemmän kilpailuna itseni kanssa. En verrannut itseäni muihin, vaan tämän tein ihan itseni vuoksi.

Essén harjoittelee kuutena päivänä viikossa 1–2 tuntia päivässä. Hän tekee monta toistoa painojen kanssa, jotka eivät ole niin raskaita, koska bikini fitnessissä ei saa olla liian suuria lihaksia. Joka toinen tunti hänen tarvitsee syödä jotain ja siksi hänellä on mukanaan aina ruokarasioita. Sunnuntait menevät ruoan laittamiseen koko viikoksi, aterioissa pitää olla tietty jakauma proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvaa. Unta hän tarvitsee 8–9 tuntia joka yö ja alkoholin nauttiminen tai juhliminen ei ole ajankohtaista juuri nyt.

– Tykkään tosin ihmisten kanssa seurustelemisesta ja hauskanpidosta. Mutta olen huomannut, että voi olla ihan yhtä hauskaa ilman alkoholia, niin että en millään tavoin kaipaa mitään.

Essén on pelannut jalkapalloa Piffenissä kuusivuotiaasta saakka, mutta 15 vuoden ikäisenä hän havaitsi, kuinka mukavaa oli treenata kuntosalilla. Silloin hän vielä sairasti sekä masennusta että syömishäiriöitä ja pääseminen salille nostamaan painoja oli hengähdystauko raskaasta arjesta. Se antoi hänelle mahdollisuuden olla oma itsensä ja keskittyä omaan kehoonsa. Kun rakentaa lihaksia, tulee myös nälkäisemmäksi, niin että hän alkoi syödä enemmän.

– Huomasin silloin, että en halunnut vahingoittaa kehoani enää. Halusin tulla terveeksi, iloiseksi ja onnelliseksi. Perheeni näki, että minulle teki valtavan hyvää treenata kuntosalilla. He sanoivat minun olevan kuin eri ihmisen, kun olin ollut treenaamassa. Olin iloinen! On selvää, että se oli työläs tie, mutta nyt voin auttaa muita kertomalla siitä, mitä olen käynyt läpi.

Essén on aikaisemmin tehnyt töitä mallina muutaman vuoden ja hän on koulutukseltaan henkilökohtainen valmentaja. Vuonna 2013 hän voitti Suomen karsinnan Miss Model of the World -kauneuskilpailussa ja tarkoituksena oli lähteä Kiinaan osallistumaan kansainväliseen loppukilpailuun. Mutta hän luopui tittelistä, koska hänen mielestään muotimaailma ei sopinut hänelle.

– En halunnut Kiinaan silloin, koska olin ollut jouluna 2012 Japanissa mallimatkalla ja se ei ollut kaikkein hauskinta, jossa olen ollut mukana. Siellä oli valtavan tiukkaa ja epäterveellistä, meidän oli pakko ottaa mitat itsestämme joka päivä, emmekä ehtineet syödä mitään päivinä, jolloin menimme castingeihin. Juuri nyt kyllä työskentelen mallina edelleen, mutta vain sellaisissa, joita pidän terveellisinä ja hauskoina. Tämän vuoden haluan kilpailla fitnessin parissa. Haluan päästä niin korkealle kuin mahdollista. Uskon, että voi selvitä melkein kaikesta, jos uskoo itseensä ja jos tekee kovasti töitä saavuttaakseen päämäärän. Fitness on nyt minulle tärkeintä ja tulen keskittämään voimavarani siihen sataprosenttisesti.

Marina Saanila, suomennos Tarja-Liisa Mäkelä