Itämeri tarvitsee tekoja!
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Muutama viikko sitten kolme tohtoritason tutkijaa yritti käynnistää keskustelun Itämeren tilasta. He ehdottivat, että koska maalta tulevan kuormituksen vähentäminen ei ole johtanut näkyviin tuloksiin, pitäisi kehittää menetelmiä joilla vaikutettaisiin Itämereen suoraan.
Ongelmana on suuri fosforikuormitus Gotlannin syvänteestä, itse asiassa kolme kertaa suurempi kuin maalta tuleva kuormitus. Tutkijat esittivät, että pitäisi kehittää menetelmiä pohjien hapettamiseen, fosforin kemialliseen saostamiseen ja pohjan hapettoman pintakerroksen ruoppaamiseen.
Keskustelu loppui lyhyeen. Täystyrmäys tuli ryhmältä professoritason tutkijoita. Ehdottomasti ei! On naiivia ja jopa epäeettistä ehdottaa sellaista! Fosforin purkautuminen Gotlannin syvänteestä lakkaa itsestään kunhan maalta tulevaa kuormitusta edelleen vähennetään!
Olen opettanut vesistökunnostusta yli kolmekymmentä vuotta enkä ole törmännyt raporttiin jossa fosforin purkautuminen hapettomasta pohjasta olisi loppunut itsestään. Päinvastoin, on ruvettu puhumaan ”kiihtyvästä rehevöitymisestä”. Hapettomasta pohjasta vapautuva fosfori lisää planktonin tuotantoa, plankton vajoaa pohjaan ja hajoaa ja kuluttaa happea mikä johtaa suurempaan hapettomaan alueeseen josta vapautuu lisää fosforia joka kiihdyttää tuotantoa jne. Organisaatioita ja tuotantojärjestelmiä parannettaessa saavutetaan tuloksia nopeimmin jos aloitetaan puuttumalla suurimpiin ongelmiin ensimmäiseksi. Sama pätee myös ensiavussa ja vesistöjen pelastamisessa. Jos onnettomuuden uhrilla on iho hiertynyt vereslihalle ja ranteen valtimo repeytynyt ei ensimmäiseksi laiteta laastaria iholle ja toivota, että veren pulppuaminen valtimosta loppuisi itsestään!
Tohtoriryhmän ehdotuksista olen ehdottomasti sitä mieltä, että menetelmiä syvien pohjien hapettamiseksi pitäisi kehittää. Saostuskemikaalien suurimittaisesta levittämisestä tulisi pidättyä!
Matalissa vesissä tapahtuu luonnollista hapettumista tuulen vaikutuksesta. Tuuli sekoittaa vettä ja kuljettaa hapekasta vettä pohjaan asti. Itämeren syvimmissä osissa tuuli ei pysty hapettamaan pohjia ja lisäksi siellä on voimakas suolakerrostuneisuus, murtovettä pinnassa ja suolaista vettä pohjalla, mikä estää sekoittumisen.
Itämerellä on myös luonnollinen hapetusjärjestelmä. Hapekasta suolavettä virtaa ajoittain Itämereen ja hapettaa pohjat. Valitettavasti tätä tapahtuu liian harvoin mutta toimintaa voitaisiin tehostaa syventämällä Juutinraumaa.
Mahdotonta? Liian kallista? Teknisesti se ei voi olla mahdotonta. Panaman kanavan rakentaminen oli paljon suurempi projekti. Mutta kuka maksaisi syventämisen? Panaman kanavan rakentaminen tuotti Atlantin ja Tyynen meren väliselle laivaliikenteelle valtavia säästöjä. Projektin kustannukset pystyttiin peittämään korkeilla kanavamaksuilla. Juutinrauman syventämisestä ei synny kenellekään taloudellista hyötyä minkä takia kukaan ei myöskään ole valmis rahoittamaan projektia.
Professorimafian vastustuksesta huolimatta olen yhä sitä mieltä, että on panostettava menetelmien kehittämiseen Gotlannin syvänteen hapettamiseksi samaan aikaan kuin maalta tulevaa kuormitusta rajoitetaan.
Kari Penttinen