Johtajuus ja sooloilu

Johtajuusmäärittelyjä on varmasti yhtä monta kuin johtajiakin, mutta muutama tärkeä ominaisuus lienee lähes universaali.

Suunnitelmallisuus ja palautteen antaminen ja sen vastaanottamiskyky ovat melko itsestäänselviä osasia.

Toisaalta vähintään yhtä itsestäänselvä lienee sekin tosiasia, että johtaja on johtaja juuri siitä syystä, että hän on se henkilö joka loppupeleissä kantaa vastuun tietyistä asioista. Johtajalla on tästä johtuen myös johtajan palkka, paitsi jos johtaja sattuu olemaan samalla yrittäjä ja sitä kautta vastuussa.

Paraisten kaupungin tekninen johtaja Ted Bergman totesi eräässä haastattelussa koskien kaupungin hakemaa rakennuttajaa, että vastuuta ei voi ostaa ulkopuolelta. Sen pitää löytyä omista riveistä. Siksi kaupunki haluaakin palkata rakennuttajan, joka valvoo ja vastaa siitä, että kaupungin rakennusmailla kaikki asiat tehdään kuten pitääkin.

Nythän Paraisilla on käynyt ulkopuolinen valvova viranomainen – Aluehallintovirasto – tarkistamassa muun muassa sosiaalitoimen tilannetta ja tullut siihen lopputulokseen ettei kaikki ole sujunut kuten pitäisi.

Kun jollain urheilujoukkueella menee heikommin, ryhtiliikettä haetaan useimmiten valmentajan, eli johtajan, vaihdon kautta. Harvoin koko joukkuetta vaihdetaan kerralla, sillä se ei yleensä ole edes mahdollista. Toki jokunen pelaaja saatetaan vaihtaa, esimerkiksi siitä syystä etteivät esitykset miellytä tai ellei pelaaja pysty noudattamaan joukkueen asettamia sisäisiä pelisääntöjä. Jos pelaaja on erityisen taitava tai omaa muita erikoisominaisuuksia joita arvostetaan, hänelle sallitaan kuitenkin usein melkoisesti erivapauksia ja diivailuakin.

Silloin on kuitenkin kyse jostakin niinkin triviialista seikasta kuin jalkapallosta, jääkiekosta tai jostain muusta urheilulajista. Tässä on kyse jostain aivan muusta. Nimittäin ihmisten elämistä nyt – ja tulevaisuudessa.

Sosiaalipuolella ei voida sallia minkäänlaisia erivapauksia tai sooloilua, vaan siellä – aivan kuten monella muullakin alalla kuten vaikkapa sairaanhoidossa, pelastustoimessa ja poliisin työssä – on pakko pelata ennalta määrättyjen pelisääntöjen mukaisesti.

Näille säännöille on nimittäin olemassa erittäin perustellut syyt.

Juuri tällä hetkellä Paraisilla on tapahtumaisillaan jotain melko nurinkurista. Poliitikot ja poliittiset ryhmittymät ovat nyt ryhtymässä ikään kuin syntipukeiksi johtajien – eli virkamiesten – virheistä. En oikein ymmärrä miksi kansan valitsemat maallikkopoliitikot, joilla yleensä on ihan oma leipätyönsä josta he saavat pääasiallisen toimeentulonsa, kantavat tehtävään varta vasten palkattujen puolesta vastuun.

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi