Kaikki ei ollut paremmin ennen
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Saattoi tietenkin olla myös niin, että olin ”erilainen nuori” siihen aikaan, mutta ainakin tuntui siltä, että kielirajat ylittävä kanssakäyminen Paraisilla oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa suhteellisen rajallista. Varsinkin ellei sattunut urheilemaan tai musisoimaan. Siltä se ainakin tuntui.
Itse en juurikaan tuntenut samanikäisiä suomenkielisiä, sillä siihen maailman aikaan pelko oli voimakkaampi tunne kuin vaikkapa ulospäinsuuntautuneisuus. Toki minäkin juttelin suomenkielisten kanssa, mutta en Paraisilla vaan Kaarinassa (ja suurin osa heistäkin taisi itse asiassa olla sukulaisia).
Ajat ovat kuitenkin (onneksi) muuttuneet melkoisesti. Lukiot tekevät yhteistyötä, koulut niin ikään. Sivistystoimen saralla järjestetään erilaisia kielikylpyjä ja -suihkuja.
Tästä huolimatta toivon todellakin, ettei kenenkään tarvitse turvautua mikaaltosiin tai lassejohanssoneihin välttyäkseen ikävyyksiltä. Kaikki ei todellakaan ollut paremmin ennen vanhaan.
Ainakin toivon, että nämä toimenpiteet todellakin parantavat kieliryhmien välistä ilmapiiriä, vaikka välillä sitä ei uskoisikaan kun lukee eri kirjoittajien toteamuksia erilaisissa yhteyksissä.
Jokaisella meistä on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta välillä kaivattaisiin myös jonkinasteista itsehillintää ja -kritiikkiä. Ei siitä ainakaan haittaa olisi.
Omasta mielestäni kumpaakaan kieliryhmää ei enää tänä päivänä demonisoida. Tuntuukin itse asiassa siltä, että maailma – tai no, ainakin Parainen – on parempi paikka nyt kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Minulla oli ainakin siihen aikaan oma peitenimi ns. pahan paikan varalle. Niihin hetkiin, jolloin ruotsin puhuminen kaupungilla ei kerta kaikkiaan ollut kovinkaan hyvä idea noin omaa henkilökohtaista koskemattomuutta ajatellen.
Jostain minulle tupsahti mieleen San Siron ihme. TPS voitti Interin Milanossa, ja maalin teki eräs Mika Aaltonen. Sehän olisi täydellinen peitenimi. Juuri sopivan tavallinen ja anonyymin oloinen. Se oli 13-vuotiaalle juuri se, millä tulisin pärjäämään.
Kyseinen Mika Aaltonen ei kuitenkaan jäänyt kovin nimettömäksi, vaan teki todennäköisesti melko rahakkaankin sopimuksen Serie A:n Internazionalen kanssa, joka vei hänet sittemmin seikkailulle Bolognaan ja Sveitsin Bellinzonaan. Peliuransa jälkeen Aaltonen on tullut tunnetuksi muun muassa tulevaisuudentutkijana London School of Economicsissa ja Aalto-yliopiston dosenttina.
Meille mikaaltosille kuuluu tätä nykyä oikeastaan pelkkää hyvää. Tästä huolimatta toivon todellakin, ettei kenenkään tarvitse turvautua mikaaltosiin tai lassejohanssoneihin välttyäkseen ikävyyksiltä. Kaikki ei todellakaan ollut paremmin ennen vanhaan.
Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi