Kaksikielinen arki – elävä todellisuus saaristossa
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Täysi mahdottomuus vai upeita haasteita täynnä oleva mahdollisuus kaksikielisyyden ytimessä. Kuusivuotta sitten siirryimme perheemme kanssa lautan toiselle puolelle, vaikka en ymmärtänytkään puoliakaan mitä minulle puhuttiin. Kielimuuri ei kuitenkaan ole tarkoittanut eristäytymistä, päinvastoin olemme saaneet kokea saariston yhteisöllisyyden. Tämä on saanut myös miettimään kaksikielisyyttä rikkautena.
Kunnanvaltuustoon pääsy oli minulle iloinen yllätys, koska ajattelin sinne vaadittavan vankkaa ruotsin kielen osaamista. Valtuuston pöydässä on luonnollisesti ruotsinkielinen enemmistö, mutta samaan aikaan kokouksissa on lämminhenkinen ymmärrys siitä, että kaksikielisyys on meille kaikille voimavara. Vilpittömällä halulla olla osallisena auttaa pääsemään jutun juurelle, täällä siis on mahdollisuudet, vaikka mihin ilman ruotsin kielen vankkaa osaamistakin.
Meidän tulisi rohkeasti tuoda saaristoon lisää täysin suomenkielisiä perheitä rikastuttamaan yhteisöä. Jokainen uusi perhe tuo mukanaan kokemuksia, tarinoita ja näkökulmia, jotka tekevät yhteisestä arjestamme monipuolisempaa. Kaksikielisyys ei elä, jos se tarkoittaa vain toisen kielen ylläpitoa, vaan silloin kun molemmat kielet kukoistavat arjessa rinnakkain. Samalla muistaen, että tarvitsemme perheitä saaristoon, jotta se säilyy palveluineen.
Positiivisuuden kautta voidaan tehdä paljon. Olen nähnyt, kuinka yhteisölliset tapahtumat, toripäivät, talkoot, koulun juhlat ylittävät kielirajat luontevasti. Siellä kieli ei ole este, vaan yksi monista mausteista.
Positiivisuuden kautta voidaan tehdä paljon. Olen nähnyt, kuinka yhteisölliset tapahtumat, toripäivät, talkoot, koulun juhlat ylittävät kielirajat luontevasti. Siellä kieli ei ole este, vaan yksi monista mausteista. Kun lapset pelaavat yhdessä, he vaihtavat kieltä lennossa ja oppivat toisiltaan toista kieltä. Kun vanhemmat rakentavat juhannussalkoa, ohjeet huudetaan milloin suomeksi, milloin ruotsiksi, ja kaikki ymmärtävät kuitenkin mitä pitää tehdä ja jos ei ymmärrä käytetään käsien viittomista. Tämä yhteisöllisyys pitäisi saada esille tänne muuttaville perheille.
Valtuutettuna koen, että minun tehtäväni on olla äänenä niille, jotka ehkä epäröivät muuttaa saaristoon juuri kielen takia. Haluan sanoa heille: tulkaa rohkeasti! Saaristo tarvitsee uusia asukkaita, uusia yrittäjiä ja uusia tarinoita. Suomenkieliset perheet eivät vähennä ruotsin kielen merkitystä, vaan vahvistavat koko yhteisöä. Kun meillä on arjessa luontevaa vuorovaikutusta molemmilla kielillä, se lisää kaikkien kykyä ja halua oppia toisiltaan.
Saariston tulevaisuus ei rakennu vastakkainasettelusta, vaan siitä, että otamme ilolla vastaan moninaisuuden, olipa kyse kielestä, taustasta tai elämäntavasta. Minulle henkilökohtaisesti tämä on ollut matka siitä, että tunsin itseni vieraaksi, siihen että koen olevani osa vahvaa, kaksikielistä yhteisöä. Jokainen uusi suomenkielinen perhe tuo mukanaan palan tätä tarinaa ja auttaa rakentamaan yhteistä kotia, jossa ei ole “meitä ja heitä”, vaan me kaikki yhdessä.
Haluan, että Parainen ja koko saaristo tunnetaan jatkossakin paikkana, jossa kaksikielisyys ei ole velvollisuus tai rasite, vaan yhteinen rikkaus. Se vaatii meiltä rohkeutta kutsua uusia ihmisiä mukaan – myös heitä, jotka eivät puhu ruotsia syntymästään asti. Ja ennen kaikkea se vaatii, että suhtaudumme toisiimme positiivisesti, yhteistyöhaluisesti ja avoimin sydämin.
Meillä on mahdollisuus näyttää, että saaristo ei ole suljettu, vaan avoin., Elävä todellisuus, joka syntyy yhteisestä tekemisestä, että jokainen, joka haluaa muuttaa tänne, voi löytää paikkansa kielestä riippumatta.
Paraisten päättäjille on tarjottu mahdollisuus avata sitä, mitä kaupungissa tapahtuu lukemattomien poliittisten kokousten aikana ja niiden välillä. Jokainen puolue kirjoittaa vuorollaan kolumnin.