Kenen poika olet?

Kenen poika olet (Vems poik e do)? Se on kysymys, jonka kysyn aika usein ruotsiksi työssäni toimittajana. En ihan niillä sanoilla koska Paraisilla puhun kirjakieltä. Täällähän ruotsinkielisillä on omat murteensa ja koska minä tulen alun perin Pietarsaaresta enkä osaa Paraisten murretta enkä niitä murteita, joita löytyy Nauvon lautan toiselta puolelta.

Vaikka itse olen Pietarsaaresta niin minulla on sama ”vika” kuin monella muulla suomenruotsalaisella on – me voimme mennä hieman sekaisin, jos emme tiedä kenen pojan tai tyttären kanssa puhumme. Kun tapaan uuden ihmisen niin päässä alkaa heti raksuttaa – olenko jo tavannut tämän henkilön sukulaisen, istuuko hänen rouvansa kaupan kassalla tai ajaako isä lossia? Onko hänen veljensä naimisissa herkullisia kakkuja leipovan naisen kanssa? Tämä on tärkeää tietoa – muuten voisi käydä niin, että juoruaa jostain henkilöstä väärän ihmisen kanssa.

Kun tapaan uuden ihmisen niin päässä alkaa heti raksuttaa – olenko jo tavannut tämän henkilön sukulaisen, istuuko hänen rouvansa kaupan kassalla tai ajaako isä lossia?

Sitten kun ryhtyy oikein kunnolla selvittämään mistä joku henkilö tulee, niin täällä saaristossa käy usein niin että törmää ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kotoisin oleviin henkilöihin. Me olemme aika taitavia piiloutumaan, emmekä me yleensä tee itsestämme suurta numeroa. Jos nimi on Sämskar tai Knutar, Snellman tai Norrgård niin se on yleensä vinkki sille, että ”Vems poik e do?” kysymys kannatta esittää. Mikäli joku on vaihtanut sukunimensä asiaa täytyy penkoa hieman lisää. Yleensä jotain pohjanmaan ruotsinkielistä murretta alun perin puhuvan henkilön paljastaa, miten hän esimerkiksi lausuu ö-kirjaimen.

Nyt suomenruotsalaisuus on kuuma aihe, ja koska meitä Suomessa ei ole enää niin monta äidinkielenään ruotsia puhuvaa, niin olemme jotenkin lapsellisen iloisia siitä kiinnostuksesta, jota nyt saamme rapakon toiselta puolelta. Ajatella, että siihen tarvittiin vain muutaman lauseen murteella laulavaa poikaa Vöyriltä. Ruotsissa huomattiin yhtäkkiä, että hieman idempänä on myös ruotsia puhuvaa porukkaa. Onhan ruotsalaisten hauskaa muistella aikaa, jolloin Ruotsin valta oli suurimmillaan.

Moni suomenruotsalainen on riikinruotsalaisempi kuin ruotsalaiset itse ovat. Nuorena ystävieni vanhemmat katsoivat ainoastaan ruotsin uutisia ja kuuntelivat ruotsalaista musiikkia. Kuuntelimme Bröderna Herreytä ja Carolaa ja luimme Bamsea ja Hemmets veckotidningiä. Itse olin poikkeus sillä isäni oli suomenkieliseltä Pohjanmaalta. Katsoin Pikku Kakkosta ja vietin kesäni Ullavassa Tutan ja Mummun luona. He eivät puhuneet ruotsia, muutamia lainasanoja lukuun ottamatta. Esimerkiksi pyyhe oli hantuuki ja paita röijy.

Nyt kun Vöyri on kaikkien huulilla, kuuluu asiaan, että Pohjanmaalta kotoisin olevana etsii epätoivoisesti kytköksiä Vöyriin. Jonkun serkku kävi poikien kanssa sama koulua, joku tuntee jonkun mummun täti Gretan. Ylpeilen itse sillä, että minulla on Kevin Holmströmin kotikylästä talonpoikainen sohva ja pöytä. Ne ovat ”lainassa” exältäni, jonka isä oli Koumosasta kotoisin.

Vöyrillä ei osata sanoa mitään suoraan. Kun me Jeppiksessä sanoimme ”ko” niin Vöyrillä he sanovat ”kou”. Mutta yksi asia on varma – KAJ menee suoraan huipulle, ja he tulevat saamaan suomenruotsalaisille tuomastaan näkyvyydestä niin paljon mitaleja ja palkintoja, että he joutuvat rakentamaan monta uutta kaappia.

Hauskinta kaikesta on kuitenkin se, että suomenkielisistä moni on KAJ:n myötä todennut, että suomenruotsalaiset eivät ehkä ole niin kamalia, kuitenkaan. Mikä voisi olla Ruotsia vastaan voitettua jääkiekkokultaa parempaa? No ehkä se, että Ruotsi voittaisi Euroviisut suomalaisen yhtyeen avulla.