Keskeneräisiä töitä

Mielestäni kaikkein paras asia on ostaa uusia lankoja ja aloittaa projekteja. Harmi vaan että yleensä innostun seuraavasta ennen kuin edellinen on valmis.

Olen myös Pinterest-riippuvainen. Sieltä löytyy kivoja sisutusideoita ja ompeluohjeita. Uhosin vuodenvaihteessa, että en enää osta mitään turhaa. Muilta osin päätös onkin pitänyt mutta käsityötarvikkeita olen ostanut. Perustelen sen sillä, että käsityöterapia on halpa tapa pitää pää kunnossa. Mutta olenpa myöskin innostunut ompelemaan kestokasseja ja niistä on tähän mennessä löytynyt kaikki materiaali kotoa, kun on noita kankaitakin tullut aikanaan hankittua.

Haittapuoli tässä on tietysti, että nurkkiin kerääntyy keskeneräisiä käsitöitä. Äkkiä laskettuna täältä löytyy yksi neulepusero, sukkaparista toinen, pöytäliina kangaspuilla, kangaskassi ja trikoomatto. Nooh, saan minä aina välillä jotain valmiiksikin, vaikka aloitan päällekkäisiä projekteja.

Vuorottelen töiden tekemistä niin että aina on joku myös loppusuoralla.

Sisustusideoita on myös kerättynä, kiitos Pinterestin. Vanha tuoli kaipaa päällystämistä ja tauluja sekä kehyksiä on monessa jemmassa mutta jotta saisin ideat toteutettua, puuttuu esimerkiksi tauluhylly. Tai joku pieni yksityiskohta. Sellaisen tauluhyllynkin ajattelin tehdä itse koska jemmassa on myös vanhoja kuormalavoja, mutta isäntä vähän toppuuttelee, epäilee ehkä nikkarin taitojani. Pitää varmaan hakea Ikeasta, jotta homma etenee.

Miten saisin nyt keväällä kohdistettua tämän intohimoisen tekemisen sisältä pihamaalle? Teen käsitöitä sisällä, vaikka puutarha kaipaisi kipeästi haravoimista ja uusimista kevääksi. Olen yrittänyt palkitsemista, eli jos teen puutarhatöitä vähän aikaa annan hyvällä omallatunnolla itselleni luvan tehdä käsitöitä tai ottaa ompelukone esille. Toimiihan se palkitseminen lapsillekin. Onneksi tuli hankittua tuo koira, nyt on pakko käydä lenkillä päivittäin. Ja töihinkin on mentävä, pitää tienata lisää lankarahaa.

Maltoin minä sentään käydä neljän päivän lomamatkalla ja olin koko sen ajan kutomatta. Ennen lähtöä mietin tosin, että saako koneeseen viedä puikot vai takavarikoidaanko ne vaarallisena aseena. Jätin ne kuitenkin kotiin. Ihan hyvä niin. Loma oli mukava ja virkistävä. Vuokra-autoon tuli paljon kilometrejä ja katselemista oli paljon.

Huomasimme myös, että kaikki tiet vievät Sopotiin. Aina kun yritimme ottaa uuden suunnan Gdanskista pois, niin löysimme itsemme ensin Sopotista, sen jälkeen vasta uuden suunnistuksen jälkeen oikeasta osoitteesta. Ja parkkihallista on vaikea löytää pois, kun ei tiedä mitä ”ulos” on puolaksi. Mutta kun ei ole kiire mihinkään niin tuollaiset voi ottaa huumorilla. Ainakin unohtui arki ja huolet.

Eija Holopainen Lähihoitaja jota kiinnostavat käsillä tekeminen ja uudet haasteet.