Kiitokset ja kotisairaanhoitajien jaksaminen

Toinen ilonaihe on se, kun Korppoon nuortentalolle löytyi budjettikäsittelyssä rahaa ainakin vuodeksi eteenpäin eli vihdoinkin nuorten toive huomioitiin. Toivottavasti näitä tulee lisää, jotta nuoret pysyisivät kotikaupungissaan.

Ja sitten huomattavasti hankalampaan asiaan, nimittäin kotisairaanhoitajien jaksamiseen, kun nykyään yksi hoitaja hoitaa 12–14 henkilöä kahdeksan tunnin vuorollaan eli suurin piirtein noin puoli tuntia potilasta kohden matkoineen.

Vaikka tämä tehdään autolla, niin aikaa kuluu ja potilas jää sivuseikaksi, kun ensin täytyy kuvata kellokortti ulko-oven pielessä ja ottaa takki pois ainakin talviaikana. Näin osa hoitoaikaa menee hukkaan ja sitten varsinainen työ muuttuu melkein liukuhihnatyöksi ja potilas muuttuu sivuseikaksi. Kun työ on tehty, niin sitten kiireesti leimaamaan kellokortti ja taas eteenpäin seuraavan potilaan luokse.

Pistetäänpä tähän väliin yksi kokemus: kun eräänä päivänä hoitaja tuli käymään, niin hänen ensimmäinen kysymyksensä oli ”mitä hänen pitäisi tehdä?” Hetken aikaa siinä ihmeteltiin ja sitten kerroin, mitä häneltä odotettiin. En kertonut tätä siksi, että hoitaja olisi ollut huono, vaan siksi, että hän oli uusi ja perehdytys oli jäänyt ilmeisen varmasti tekemättä hoidettavan osalta. Toinen omituinen juttu oli esimiesten määrä, kun niitä löytyy peräti 4 kappaletta. Mihinkähän heitä kaikkia tarvitaan? Eikö hoitajia sen sijaan pitäisi lisätä ja pomoja vähemmän. Homma kun toimii tietokoneohjelman pohjalta.

Jos on oikein nopea, niin tuleeko hoidettavia lisää? Miten menee muuten hoitajien tauot, onko niitä ollenkaan eli riittääkö aika? Huomioikaapa esimiehet myös työntekijät.

Tapio Karikko