Kirje isoäidille

Hei isoäiti! Me emme koskaan tavanneet, Sinä ja minä. Mutta geenejäsi vien eteenpäin. Nyt muistutan Sinua joka vuosi enemmän ja enemmän. Mietin, mitä olisit pitänyt maailmasta, missä me tänään elämme? Sinä elit Espanjan taudin. Nyt meillä on koronavirus, joka niittää ihmiselämiä, mutta meillä on kuitenkin isommat mahdollisuudet jäädä henkiin. Elit myös kaksi maailmansotaa, mutta menetit yhden pojan. Nyt käydään myös sotia, mutta täällä Suomessa olemme saaneet toistaiseksi elää rauhassa. Mutta ne sodat, joita maailmalla nyt käydään, ovat ehkä vieläkin julmempia. Maailma on nyt erilainen, mutta paha elää edelleen.

Me matkustamme maailman ympäri kovalla vauhdilla, sääennustukset lupaavat sateisia kesiä, joten ihmiset kiirehtivät varaamaan matkoja Kreikkaan tai muihin lämpimiin maihin. Talvella mennään Thaimaahan (Sinä taisit kutsua sitä nimellä Siam), Afrikkaan tai Kanarian saarille.

Ihmiset ovat aivan hulluja auringon ja lämmön perään. Matkustitko Sinä koskaan minnekään, isoäiti? Poikasi oli merimies, ehkä hän kertoi trooppisista öistä eksoottisissa maisemissa? Mitä Sinä kaipasit?

Miehesi odotti palvelemista, niin äiti on kertonut. Hän istui pöydän ääressä ja huusi: ”Fina! Kaffe!” Äitini oli ainoa, joka sai leikata hänen viiksiään. Tämä on suurin piirtein se, mitä hänestä tiedän. Nykyisin miehet ottavat osaa kotiaskareihin, he osaavat tehdä ruokaa, siivota, täyttää ja tyhjentää tiskikoneen. Kyllä, isoäiti, on olemassa tiskikoneita. Ne ovat kuin pieniä kaappeja, minne laitetaan lautaset, lasit ja ruokailuvälineet, pieni neliskanttinen prässätty pesuainekuutio, vesi tulee putkista ja se suihkutetaan ympäri eräänlaisilla propeleilla ja lopputulos on todella hyvä! Miehet ovat useimmiten myös hyviä hoitamaan lapsiaan.

Nykyisin on olemassa kertakäyttövaippoja ja vauvanruokaa purkeissa. Ja isyysvapaa. Äidit imettävät riittävän usein, mutta kaupoissa on myös valmiita maitoseoksia, se vain kaadetaan tuttipulloon ja lämmitetään mikrouunissa… kyllä, mikroaaltouuneja ei ollut Sinun aikanasi, se on melko uusi keksintö.

Meidän elämämme voi vaikuttaa monimutkaiselta, tai ehkä Sinä olet sitä mieltä, että meillä on helppoa? No, me olemme saaneet melko joukon teknisiä vekottimia, jotka tekevät monet asiat helpommiksi, mutta tosiasia on, että meillä on kiireempää kuin koskaan. Meillä ei ole aikaa, isoäiti! Kouluttautua, hankkia työpaikka, jotta saamme rahaa taloon, autoon, laitteisiin.

Meidän täytyy tehdä työtä saadaksemme auton, joka vie meidät töihin, jotta saamme rahaa uuteen autoon, isompaan taloon, lisää laitteita… Meidän pitää saada niin paljon. Se on meidän aikamme vitsaus, isoäiti. Stressi. Kiire. Omistushalu. ”Mycky vill ha mer”, sanoi Tyttäresi, minun äitini.

Monet lapset eivät tänä päivänä tiedä, että maito tulee lehmän utareista, tai että makkara tehdään teurastetuista, leikatuista ja jauhetuista sioista. He eivät tiedä, että joskus on ollut aika, jolloin lapset hiihtivät kouluun talvella, piti totella aikuisia, eikä saanut kirota, piti auttaa kotona ja olla näkymättömiä ja hiljaa.

He ovat erittäin hämmästyneitä saadessaan tietää, että ei ollut televisiota (laite, missä on eläviä kuvia), radioa, tietokoneita (anteeksi, mutta en osaa selittää mitä tietokoneet ovat, muuten kuin, että ne ohjaavat elämäämme, vaikka me luulemme ohjaavamme niitä).

Niin paljon on eri tavalla. Hyviä asioita ja huonoja. Et varmasti uskoisi silmiäsi, jos näkisit, miltä Parainen näyttää nykyisin, miten Attu, missä elit koko aikuisen elämäsi ja kasvatit lapsesi, näyttää, miten lapsenlapsenlapsesi ja lapsenlapsenlapsenlapsesi elävät nyt!

Isoäiti, toivon, että olisin saanut tavata Sinut. Toivon, että olisin voinut tulla Sinun luoksesi koulun jälkeen, olisit ehkä paistanut lettuja, kertonut millaista oli silloin, kun äitini oli pieni, laulanut niitä hauskoja lauluja vieraalla kielellä, lohduttanut, ymmärtänyt. Sinä olet aina puuttunut minulta. Mutta, jos näkisit maailman nyt, ehkä Sinä olisit vain surullinen. Joten, lepää rauhassa, rakas isoäiti.