Kirjeitä sodasta

Julkaistu:

Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.

Olen säilyttänyt isäni viime sodissa kotiväelleen kirjoittamat kirjeet.

Viime vuonna tartuin toimeen ja kirjoitin ne puhtaaksi. Lisäsin kirjeiden väliin eri dokumenteista kokoamaani tietoa sodan tapahtumista ja hänen joukko-osastonsa liikkeistä. Lukija pystyi näin saamaan laajemman kuvan rintamaolosuhteista. Tämän teoksen sitten jaoin lapsilleni ja sisarusteni lapsille.

Ensimmäiset kirjeet kertoivat joukkojen kokoamisesta ensin Salossa ja sitten Kerttulin koululla Turussa. Tuosta matka jatkui Kannakselle torjuntataisteluihin. Isäni palveli tykistön viestijoukoissa, jolloin jalkaväestä poiketen vihollinen ei ollut kiväärin kantaman päässä, vaan hieman taaempana vihollisen tykistötulen alla.

Tapahtumia riitti kaikille joukko-osastoille.

Olisi ollut hienoa, jos isäni olisi säilyttänyt myös kotijoukkojen kirjeet. Hän kuitenkin kirjoitti eräässä kirjeessään, että sodan liikkuvan luonteen takia omaisuus kulki repussa eikä siinä ollut tilaa säilyttää tulleita kirjeitä, vaan ne hän joutui polttamaan.

Kirjeissä kuvattiin yleisesti oloja ja tapahtumia rintamalla, mutta myös joitakin sotasensuurin sallimia yksityiskohtiakin sodan kulusta.

Merkille pantavaa oli myös, miten hän rauhoitteli kotiväkeä kertomalla olevansa turvassa ja samalla ollen itse enemmän huolissaan kotiväestä. Saloahan pommitettiin useita kertoja talvisodan aikana, ja siellä kotijoukot olivat – sisaret ilmavalvontalottina ja oma isä huoltoa hoitamassa.

Eräs kirje-episodi koski monoja. Hän pyysi yhdessä kirjeessä lähettämään hiihtomononsa rintamalle. Seuraavassa kirjeessään hän jo perui ja sanoi, että ei saa kuitenkaan kuljetettua niitä mukanaan ja pyysi, ettei niitä lähetetä sittenkään.

Kolmannessa kirjeessään hän toisti pyyntönsä ja kielsi monojen lähettämisen. Neljäs kirje kruunaa tilanteen, kun hän kirjoitti: ”No, nyt ne monot tulivat kuitenkin.” Ei tainnut olla postin kulku tuolloinkaan kovin nopeaa.

Jatkosodasta isäni kirjoitti talvisotaa useamman kirjeen. Olihan sen kestokin pidempi. Talvisota kesti tunnetusti 105 päivää.

Kun ottaa huomioon Kerttulin koululta alkaneen YH-ajan ja sodan jälkeiset linnoitustyöt ja muut tehtävät ennen kotiutusta, niin isäni kohdalla talvisota kesti reilusti yli kaksikertaisen ajan.

Kun tähän lisätään vielä koko jatkosota alkaen Hangon rintamalta, jatkuen Laatokan Karjalaan ja päättyen jälleen Kannakselle, niin yhteensä sotavuosia hänelle tuli yli neljä täyttä vuotta. Se on pitkä osa tuon ajan miehen nuoruutta. Tätä miettiessä ei voi oikein kuvitellakaan, miltä se on tuntunut.

Kaikkea tätä miettiessä päällimmäisenä ajatuksena on kunnioitus ja kiitollisuus niin veteraaneja, lottia kuin kotirintamallakin olleita kohtaan. He ovat antaneet suuren uhrauksen omasta elämästään, jotta meillä olisi rauha ja tulevaisuus.

Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää!

Heikki Inkari

Eläkeliiton Paraisten yhdistyksen puheenjohtahja