Koska se talvi oikein tulee?

Ne olivat muuten totisia taisteluja tiedusteluineen, vakoiluineen ja niin edelleen. Varsinaista sotastrategiaa siis. Ja sitten kun pitkän päivän jälkeen tultiin kotiin, olivat villalapaset täynnä lumipaakkuja, joita sitten nypittiin pois ennen niiden laittamista kylpyhuoneen narulle kuivumaan.

Kaukana ovat ne ajat, sillä eihän tässä ole enää moneen vuoteen marraskuun 16. päivä maassa ollut lunta tai satanut sitä ensilunta. Päinvastoin – vettä on tullut taivaalta kuin sieltä kuuluista Esterin p…...stä – ainakin siis tänä syksynä, joka on tilastojen mukaan ollut sateisin syksy sitten vuoden 1956. Lumitöitä ei ole enää täytynyt moneen vuoteen tehdä kuin kerran pari koko talven aikana. Taisi olla talvella 2012–13 kun olen viimeksi joutunut kunnolla tekemään lumitöitä. Silloin satoi lunta lähes joka päivä. Koskahan se talvi oikein tänä vuonna tulee, jos tulee lainkaan?

Olenko huolissani? Itse asiassa en ole, vaan eräällä tavalla tyytyväinen. Ja nyt täytyy varmasti hieman perustella, koska elämme aikoja, jolloin kaikki puhuvat ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos on tosiasia. Sitä en kiistä, eikä se ole mukava asia, ei suinkaan. Mutta koska olen tuon lapsuuden, teini-iän, nuoruusajan jälkeen muuttunut talven vihaajaksi – joulua lukuun ottamatta – olen vallitsevaan tilanteeseen siitä syystä tyytyväinen. Toki nämä jatkuvat vesisateet harmittavat, mutta nekin kestän.

En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä tätä jatkuvaa nykyistä ilmastoahdistusta. Ja kun viimeksi äänestettiin eduskuntavaaleissa, en ymmärtänyt alkuunkaan, miksi niistä tehtiin jotkut ilmastovaalit. Eihän sinne mitään ilmastoihmisiä äänestetty, vaan ihan edustajia hoitamaan meidän kaikkien suomalaisten asioita ja hyvinvointia.

Pari päivää sitten kuulin myös tutkimuksesta, jonka mukaan suuri osa rakennuskannastamme ei kestä ilmaston muuttumista. Lisääntyvät vesisateet ja viistotuuli rapauttavat talojamme erityisesti täällä rannikkoalueilla, mutta enenevissä määrin muuallakin. Suurimpana ongelmana pidetään juuri sateita, joiden myös arvioidaan kasvavan. Ei mukavaa.

Jotain pitäisi kyllä tehdä. Se on totta. Mutta se, että me täällä Suomessa surkuttelemme asiaa ja teemme omia pieniä ilmastoasioitamme ei isossa kuvassa auta kovinkaan paljon – toki meille tulee siitä parempi olo. Sekin on kyllä jotakin. Tärkeintä olisi kuitenkin saada ne isommat saastuttajamaat – sekä se yksi kaveri siellä ameriikoissa - tajuamaan tilanteen. Pahalta kuitenkin näyttää ja toivonkin, että seuraavat sukupolvet ovat meitä viisaampia ja saavat vielä kelkan käännettyä – minkä uskon heidän myös tekevän. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Timo Järvenpää 0400-242 131/timo.jarvenpaa@aumedia.fi